Tänään jatkettiin agilityviikonloppua. Tällä kertaa koutsina oli Marko. Radalla oli 33 estettä, mutta tarkoitus oli tehdä vain esteelle 30 :D No, me päästiin jopa puoliväliin! Ja mentiin jopa neljä estettä kerralla.

Oli kyllä sen verran haastavan oloisia kuvioita, että kuvittelin meidän jämähtävän neljälle ekalle esteelle. Ja niin me ensimmäisellä kierroksella jämähdettiinkin. Palkkailtiin taas päällejuoksua (lelulla), joka saatiin lopulta onnistumaankin. Vaan sitkeästi Luu kaarrotti. Meni vähän silmänkäytön puolellekin se, ja varmaan joudutaan puuttumaan näihin vähän rumemminkin. Nyt tehtiin vaan palkan kanssa ja ohjaamalla takaisin hypyn taakse, kun tuli ohi. Päällejuoksua edeltävälle hypylle yritettiin ensin jaakotusta, jonka ohjasin ensin huolimattomasti, eikä Luu mennyt hypylle. Sekin saatiin pienellä varmistelulla onnistumaan, mutta tehtiin samaa sitten ihan perinteisesti kääntäen. Kääntyi nätisti niinkin.

Alkukuvio jatkui pimeään putkikulmaan, johon olin vienyt Luun nähden namikipon valmiiksi. Mentiin kerran sinne asti. Luu ryysi kipon ohi puoleenväliin putkea, jossa sitten kääntyi takaisin. Nami saattoi jäädä niille sijoilleen (sori, jos jonkun koira häiriintyy...) ja kippo jäi putken puoliväliin. Että silleen sitten. Se kyllä aika kiltisti stoppaa namikipolle, mutta ehkä semmoinen putken sisällä oli vähän haastava.

Toisella kierroksella päästiinkin sitten mooonta estettä :) Ensin treenattiin takaaleikkausta hypyllä. Aluksi namikipolla, sitten putkeen jatkaen. Tää meni hyvin. Sitten putken kautta kahden hypyn välistä takaakiertoon, siitä viereiselle hypylle ja u-putken kauempaan päähän. Tämä saatiin onnistumaan kerrasta, vain putkeen päästämisen ajoituksen kanssa piti vähän säätää.

Yksi hyppy ja kepeillemeno jätettiin väliin ja viimeisessä pätkässä mentiin u-putkesta pakkovalssilla suoraan putkeen, sitten yksi hyppy leijeröiden hypyn kautta u-putken pimeään kulmaan. Putkesta putkeen meni hyvin. Hypylle viennissä lähdin ensin kääntymään liian aikaisin, sitten hyvin. Putkeenmeno ei oikein ottanut onnistuakseen. Niitä nyt pitää vaan treenata. Luulla keitti vaikeassa putkeenmenossa ja se sitten puri vähän sitä putkea. Ei onneksi mua samalla raivolla.

Muuten Luu oli toisella kierroksella paljon kiltimpi, ei edes murissut mennessään. Ilmeisesti tässä vaiheessa pahimmat höyryt oli saatu päästeltyä. Marko kyllä kuvaili Luuta ihan osuvasti. Se on vähän semmoinen aivottomuuteen taipuvainen.