Koirat nukkuvat tyytyväisinä vieri vieressä omilla lampaantaljoillaan ja Suomi voitti huikean jännässä välierässä USAn. Kohta voi mennä nukkumaan :)

Luu treenasi tänään tokoa ja agia. Tokolla aloitettiin läheisellä pikkukentällä. Piti tehdä semmoinen kisamainen setti, mutta tuli muutoksia suunnitelmiin kesken kaiken, kun Luu jäi ruudussa etureunaan. Se kuuluu meillä semmoisiin virheisiin, joita ei katsota treeneissä läpi sormien, vaikka kuinka tehtäisiin kisamaista.

Eka liike oli kuitenkin seuraaminen. Jonkun verran painoi, mutta muuten ihan ok. Siirtymästä ruudun aloituspaikkaan namia, kun oli hyvä.

Merkille meni banaanilla ja hitaahkosti, mutta ok paikalle. Ruudussa sitten käännähti heti etureunan jälkeen ja jäi siihen. Kävin siirtämässä oikeaan paikkaan ja uusi yritys. Sama homma. Ja vielä kolmas kerta tehtiin sama kuvio, tuloksetta. Sitten hinkattiin hetki paikankorjauksia ja pelkkää merkki-ruutu -väliä ja sain paikan lopulta vähän taaemmaks. Aika nihkeästi silti. Ja viimeksi juuri oli takarajasta ulkona... Lopulta kokonaisuus ok. Sivulle tuli nätisti. (Ois paree olla sitten siellä kokeessakin törmäämättä!)

Sitten mentiin tunnariin. Ihan hyvä testi toisaalta tuommoisen hinkkaamisen jälkeen. Teki tosi hyvin, meni huolellisella asenteella, mutta nosti oman nopeasti. Palautus ravia, mutta olkoon nyt toistaiseksi.

Idari järjestyksellä seiso-maahan-istu. Kaikki oikein!!! Istumiseen vartaloapu. Sekä seisomisessa ja istumisessa on vaan tosi epävarman oloinen. Mutta ehkä se tästä, jos nyt saataisiin kummallekin itsevarmuutta näiden onnistumisten kautta.

Kaukot, se perinteinen järkkä. Ois voinut saada kympin joltain muultakin kuin kuuluisalta Kurtilta :) S-M pompsahti (en nähnyt mihin suuntaan vai vaan paikallaan) ja S-I kääntyi vähän vinoon vasemman takajalan siirtämisen takia, mutta ei varmaan juuri liikkunut. Hienoa, että vaikka S-I ei edelleenkään toimi (ja tuleekohan koskaan toimimaan), niin ajatus on ollut nyt näissä sarjoissakin oikea eikä ole pompsahdellut.

Luoksetulo. Laittoi ensin pään maahan, mistä kielsin. Stoppiin vartaloapu, teki kovaan alustaan nähden ihan hyvin. Siitä kehut, taakse puuta kiertämään ja palkka.

Hetken riekkumisen jälkeen tehtiin vielä merkkiä ja ruutua. Nyt meni ruutuun silleen suunnilleen keskelle, nippa nappa hyväksytysti. Optimi on siis syvemmällä, mutta tuo oli semmoinen rajatapaus. Merkillekin joka kerta ok.

Sitten meidän treenit vähän keskeytyivät, kun yhtäkkiä jostain kuului heleä "Vau!" Jostain oli ilmestynyt pieni tyttö ihastelemaan Luu huikeaa taitavuutta ja kyselemään aivan haltioissaan, miten olen saanut sille opetettua yhtä sun toista :D Juteltiin siinä sitten hetki ja annoin tytön heittää Luulle pari kertaa narupalloa. Sekin oli niin siistiä :) Näytettiin myös jotain temppuja (kierimistä, moikkausta yms.) ja nekin olivat tytön mielestä ihan käsittämättömän hienoja. Rapsutettavaksi Luu ei kyennyt, kun oli niin työmoodissa. Monesti meidän touhuja on jääty enemmän ja vähemmän avoimesti katselemaan, mutta kukaan ei ole vielä ihan noin innoissaan tullut juttelemaan. Ehkä siinä oli tuleva tokoharrastaja...? ;)

Sitten piti liueta kotiin ja melkein heti Niihamaan agiliitämään. Rataa rakentaessa asiat alkoivat näyttää jotenkin tutuilta ja kohta sainkin huomata tekeväni eilistä rataa nyt Luun kanssa ;) Ei kyllä hirveästi naurattaneet ne suorat putket...

Alku sujui ihan kivasti pöydälle asti. Pöytää Luu ei osannut vaan meni pitkäksi joka kerta. Se suoran putken jälkeinen takaakierto tuntui aika utopistiselta, enkä sinne ihan ekalla yrityksellä ehtinytkään. Mutta lopulta ehdin! Sain niin paljon paremman etumatkan pyörityshypyltä (Luu luki sen helpommin ja leijui riman päällä luonnollisesti kauemmin) kuin Nipsun kanssa ja putkeltakin sain linjattua takaakiertoon kauempaa. Ei siis tarvinnut juosta yhtä paljon :)

Poispäinkäännöskohta oli ahtaampi kuin eilen. Yritinkin ensin leijeröidä siitä yhden hypyn, mutta koska olin Luun ulostautuessa putkesta niin takana, se hyppäsi sen joka kerta. Yllättäen poispäinkäännös onnistuikin sitten tosi helposti, vaikka tungin sinne väliin.

Ennen keppejä meillä oli rengas ja pätkäisin siihen ihan suunnitellusti. Tuolla on hajoamaton rengas ja musta on tullut vähän hysteerinen niiden kanssa. Kepeiltä puomille ehdittiin tehdä kerran. Olin suoralla kilsan jäljessä eikä Luu oikein irronnut putken jälkeiselle hypylle, mutta sain sen sentään käskytettyä sinne takellellen. Pöydältä meni ensin putkeen, mutta uusinnalla puomille. Osuikin vielä. Lopuksi kerran vielä se hullu suora palkalla putken jälkeen. Nyt irtosi...

Luu oli kiltti! Muutama rima lensi vauhdin hurmassa, mutta mistään ei tarvinnut vääntää eikä se ryysinyt ohjauksista läpi. Voisko se taas pitää tän vähän aikaa?