Tuittu pääsi tänään aksaamaan. Ja olikin varsin innoissaan :) Tehtiin Sabine MacNellyn rataa. Ideana oli, että jokainen treenaa kymmenen minuuttia putkeen, mikä osoittautui tällä kelillä aika urakaksi. Itse kyllä luovutin jo alkuunsa - itseään olisi voinut rääkätä, mutta Tuittua en halunnut vetää piippuun.

Tehtiin sitten rata kaksi kertaa nollana läpi. Toiselle kierrokselle vaihdoin ohjaussuunnitelmaa pariin kohtaan, ihan huvin ja urheilun vuoksi. Ensin tein 1-4 välin ulkokautta ja vedin putken oikeaan päähän. Toisella kierroksella ohjasin toiselta puolelta kakkosella pakkovalssaten. En tiedä, kumpi oli loppuviimeksi parempi, mutta toisella sai ainakin vietyä paremmalla draivilla putkeen. Myös puomin ja loppuhypyt vein ensin ulkokautta ja toisella kertaa sisäpuolelta. Näissäkään ei merkittävää eroa, joskin aina on vähän jännempää vetää koira hypyn (19)  tälle puolen kuin tökkäistä takaakiertoon. Hypyt olivat todellisuudessa lähempänä puomin linjaa tai jopa vähän sen toisella puolen.

Okserilta putkeen vein ensin ihan vetämällä, mutta toisella kierroksella huomasin olevani niin edellä, että improvisoin siihen persjätön. Ei ollut kauheen nätti noin suunnittelemattomana, mutta toimi. Kokeilin sen kohdan (aalta asti) vielä uudestaan, ja persjättökin toimi ihan hyvin, kun olin vähän paremmin kartalla. Monilla oli ongelmana tuossa hämyhyppynä toiminut vitonen (joka oli todellisuudessa enemmän tyrkyllä putkesta tullessa), mutta Tuittu ei vilkuillut sitä yhtään, vaikka vedätin aika huolettomasti. Se oli oikein kiltti ja kiva :)

Ei tehty yhtään virhettä ja Tuittukin tuntui ihan liikkuvaiselta, joten jäipä hyvä mieli :)