(-hylly)

Olin ilmoittanut Nipsun lauantain Lempäälän kisoihin tietäen, että olen samana päivänä töissä. Laskelmoin, että en välttämättä ehdi ensimmäiseen starttiin, mutta saan jonkun hullun nakitettua shelttiohjaksiin. Ja Leahan suostui heti :D

Näin onneksi radan videolta. Pientä hakemista oli ollut, mutta menihän siellä muutaman esteen pätkä ihan sujuvasti ;) Lean blogista löytyy tarkempi analyysi.

Itse pääsin sitten puikkoihin kahteen vikaan starttiin. Toisen alkua saatiin hetki odotella, kun ukkoskuuro pisti ratasuunnitelmat uusiksi. Sade alkoi juuri, kun olimme palaamassa lämmittelylenkiltä. Oltiin pari kertaa Lean kanssa jo aprikoitu, että kohta saattaa alkaa sataa... Siinä vaiheessa, kun taivas pimeni ja alkoi tuulla, kiristettiin tahtia jo tosissaan. Päästiin melkein sadan metrin päähän koulun katoksesta, kun taivas repesi kuin napin painalluksesta. T-paita ehti kastua melkein läpi. Tuuli painoi sateen katokseenkin, joten pidettiin sadetta vessassa, josta meni sähkötkin... Melkoista. Sateen lakattua kentällä odotti mielenkiintoinen näky, kun puolet radan esteistä oli kumossa ja loput puolet ui vesilammikossa. Rata rakennettiin uudestaan niin, että se saatiin kuivan maan puolelle, ja kisat saatiin jatkumaan :)

Jännäsin vähän, reagoiko Nipsu ukkoseen, se kun pelkää sitä. Lenkillä se oli vähän varovaisen oloinen, mutta ei mennyt mitenkään paniikkiin. Radalle mennessä ei sitten ollut jälkeäkään mistään kammosta, joskin jyrinäkin alkoi jo vaimeta. Rata sujui ihan kivasti, mutta sähläsin puomin jälkeisen hyppykuvion, jota epäröin jo tutustumisessakin. Ehkä se olisi kuitenkin ollut helpompi toiselta puolen, jolloin ekan hypyn olisi voinut tehdä vedon sijaan takaakiertona. Olisi se noinkin onnistunut, jos olisin vaan ohjannut rohkeasti, enkä jäänyt hannaroimaan. Aalle menoa mietin aika pitkään. Paremman linjan olisi saanut, jos olisi kierrättänyt hypyn toista kautta, mutta en olisi varmaan ehtinyt putken jälkeen vaihtamaan puolta, ja joku mikäliekäännössysteemi itse oikealla ollen olisi ollut vähän riskaabeli puomin takia. Mutta hyvinhän se sitten meni noin ihan perinteisesti kiepauttaen. Keinu oli aika makea, kun luisti sopivasti tassujen alla ;) Ja hienosti jäi takatassut kontaktille, vaikka kroppa oli vähän niinkuin jo menossa.

Toisen radan alussa oli pientä pyöritystä ja sitten semmoinen vienti keinulle, että oli pakko uskaltaa takaaleikata. Onneksi treenattiin just edellisenä päivänä ;) Hyvin meni! Keinulla panikoin ja huusin ota-käskyä ihan liian aikaisin (Nipsu reagoi siihen hidastamalla, vaikka ei tietty pitäisi). Kivasti sujui tämäkin rata aina keppien jälkeiseen putkeen asti. Siinä meni jotenkin pasmat sekaisin ja käännyin ympäri väärän kautta. Videolla en näytä niin hämmentyneeltä kuin oikeasti hetken olin... Ehdin kuitenkin huitomaan Nipsua aalle päin ja muistan katsoneeni, että sinne se suuntaakin ihan suoraan... kunnes kääntyi putkeen. Se mun kääntyminenhän sen sinne sitten upotti. Ennen kuin päästiin jatkamaan, piti käydä putkessa vielä toisestakin päästä. Loppurata taas ihan jees. Puomilla olin katsovinani, että on hyvin kontaktilla. Videolla näyttää kuin olisi maassa asti, tai just ja just toinen takatassu puomilla...? No, työtapaturma, jos näin oli. Pysyi kuitenkin kiltisti.

Taas semmoisia ratoja, että hienosti meni, MUTTA... Voiskin kerätä ne kaikki yksittäiset pikkuvirheet samalle radalle ja tehdä lopuilla nollia.