Perjantaina perinteiset tokoilut Tallilla. Luun kanssa ei tullut tehtyä kaikkea suunniteltua, kun tunnari ei mennyt ihan niin kuin suunnitelmissa. Ei pitäisi koskaan iloita mistään, mikä alkaa muka sujua.

Alkuun paikallaolot, ensin makuu. Luu teki piiitkästä aikaa supermokan ja nosti pään ylös. En nähnyt, mitä tapahtui, mutta huomasin sen, kun olin menossa piiloon. Palasin vihaisesti ja nuhtelin sitä jonkun aikaa. Sitten pistin uudestaan mammimaan. Nyt pysyi niin kuin pitikin. Ja nousi sivullekin.

Istumisessa ei mitään uutta.

Yksilöjutuissa tein ensin muutamia maahanmenoja peruutellen. Nää on Luusta aika hienoja, joten ajattelin saavani sen hyvään mielentilaan. Parissa viime treenissä kun on ollut jonkunlaisia vireongelmia.

Sitten seuraamista liikkuroituna. Oli taas kaikenlaista levottomuutta, mutta ei painanut niinkuin keskiviikkona. Mikä oli kiva juttu. Turhan tiivishän se oli edelleen, kun hankasi välillä punttia.

Ja se tunnari. Vaikeutin sen verran, että kapulat olivat taas aavistuksen kauempana, n. viidessä metrissä. Itse seisoin kapuloiden lähellä. En ole keksinyt, mitä tapahtui, mutta tämä meni kyllä ihan käteen. Luu näytti aloittavan ihan hyvin. Tökkäisi nopeasti paria väärää, mihin en ehtinyt reagoida. Sitten nosti väärää, josta palautetta. Jatkoi ja alkoi nostella vääriä ihan urakalla. Nuuski omaakin, mutta ei ottanut. Tai siis "nuuski", ei selvästikään tehnyt töitä. Lopulta se jo passivoitui ja väisti kapuloita sekä minua. Haki jopa turvaa treenikavereista, kun en moista käytöstä hyväksynyt. (Yrittää pitää aina!) En halunnut päästää sitä pälkähästä helpottamalla treeniä, koska en halua koiran saavuttavan mitään tuommoisella lusmuilulla. Koska homma ei kuitenkaan edennyt mihinkään, päädyin pistämään pelin poikki ja vein Luun pois.

Luu sai miettiä syntyjä syviä sen aikaa, kun muut treenasivat. Lopuksi otin sen uudestaan tekemään. Tehtiin ensin noutokapulan nostoja, että sain mahdolliset ikävät ajatukset pois. Näissä Luu nosti taas ekan kerran väärin, sitten hyvin.

Kati teki meille uuden tunnarin. Luuta ahdisti kapuloita vietäessä, se katseli vaan muualle. Käskyllä kiersi kauas kapuloiden taakse, mutta uskaltautui sitten lähestymään kapuloita. Oikein näki, miten päässä raksutti. Olen niin tyytyväinen, että siellä raksutti oikeaan suuntaan ja alkuepäröintien jälkeen Luu pääsi tilanteesta yli ja teki hienon tunnarin :) Tästä superpalkkaukset ja kehut.

Muuta ei sitten tokoiltukaan, mutta Luu pääsi vielä tekemään muutaman kontaktin trainerilla. Oli kivaa.

Tuitun kanssa tehtiin ihan pikkupätkä seuraamista. Tuittu harjoitteli myös puomia. Pari kertaa munkin kanssa ihan ohjatusti.