Taidettiin olla Luun kanssa treeneissä vielä vähän pilvilinnoissa, kun ei oikein sujunut ;) Tai Luu oli kyllä ihan täysillä mukana, mutta itse menin luvattoman puolivaloilla, keskityin huonosti enkä osannut yhtään ohjata. Olisi pitänyt pätkiä ja helpottaa enemmän, kun oli meille hankala rata, mutta sorruin vaan hinkkaamaan, kun aikaakin oli niin paljon. Harmittaa koiran puolesta, kun tulee virheitä ja rimoja vaan totaalisen toivottoman ohjauksen takia.

Tauolla keksin sentään alkuradassa olleeseen ihan mahdottomaan kohtaan toisen vaihtoehdon. Se ei ollut semmoinen, joka ensimmäisenä tulisi mieleen, mutta toimi meillä paremmin. Kun ei pääse yli, pitää vaan löytää toinen reitti! ;) Joskus siis ihan näin konkreettisestikin... Niistin pystyhypyn ekan siivekkeen ympäri (mikä oli varmasti hitaampi vaihtoehto), mutta sain sillä etumatkaa ja paremman linjan jatkoon. Niistot toimii muutenkin Luulla hyvin, se hyppää useimmiten hyvin ja kiertää loppuun asti, vaikka lähden ajoissa liikkeelle.

Aan kontaktilla jäin itse aina taakse. Teki välillä ok (vähän vinoon, mutta aalla olen epäloogisesti lepsumpi), mutta välillä taas tuli sivusta läpi ja muuta tyhmää. Olisi pitänyt näitäkin treenata ja palkkailla erikseen. Sama homma puomilla, vaatisi paljon enemmän vahvistusta nää taaksejäännit. Ens kerralla sit!

Puomin alta meni suora putki vinottain, eli siinä piti pariinkin otteseen leijeröidä. Näitäkään ei saatu toimimaan ja sitten mua ärsytti jo niin paljon, että ei jääty treenaamaankaan. Täytyisi näitäkin tehdä joskus erikseen. Nyt Luu alkoi jo väsyä, joten eihän se pystynyt keskittymään. Alussa oli jo kerran irronnut putkesta hypylle, mutta lopussa kiilasi heti putkesta mua kohti räkyttämään, eikä vahingossakaan katsonut eteensä. Palkkaaminenkin on vähän vaikeaa, kun etupalkalla menee vaan lelunkiilto silmissä, eikä yhtään ajattele, mitä tekee.

Renkaan Luu räjäytti monta kertaa ja siihen mulla vasta menikin hermo. Noissa jäytää aina takaraivossa pelko siitä, että koira satuttaa itsensä, joten en kestä yhtään tuota renkaaseen törmäilyä. Renkaalta käännyttiin 180 astetta. Sain hyvin ennakoitua käännöksen rytmityksellä ja Luu kääntyikin tiukasti, mutta samalla niin vauhdilla, että jäi vähän niinkuin raamit kaulaan.

Loppuun saatiin sentään mentyä hyvä 11 esteen pätkä, jossa oli putkijarru, pakkovalssi hyppy leijeröiden, vastakäännös, niistopersjättö ja kepeille vedätys :) Tämänkin kanssa oli toki ensin takuttu, kun Luu roiski putkea edeltävää rimaa ja hyppäsi takaakierron liian tiukasti (kunnes laitettiin rima-apu).

Tulipa taas monta erikseen treenattavaa juttua! Mutta ensi kerralla lupaan ja vannon olla parempi! Jos Luu vaan on yhtä järkevä kuin se on nyt viime aikoina ollut, treenien onnistuminen on kiinni tasan omasta asenteestani (sis. mm. paremman suunnitelmallisuuden), joten huonoista treeneistä ei ole mitään syytä valittaa!