Kati oli bongannut keskiviikon valkkutreeneihin hyvin vauhtiteemaan sopivan radan. Se oli Alan Marekovicin treeneistä ja nimetty osuvasti "Run, Forest, Run"...



Meillä oli hypyn 16 tilalla muuri ja kuvassa muurin paikalla ei siis mitään. Esteeltä 31 mentiin vaan esteet 35 ja 16, joten meidän ratamme oli muutaman esteen lyhyempi. Ihan tarpeeksi pitkältä se silti tuntui.

Tehtiin kaksi kierrosta. Ensin yritettiin mennä koko rataa, mutta takuttiin Nipsun kanssa ihan alussa. Ensin ennakoin kolmosella liikaa ja se kielsi, sitten se hyppeli kolmosen jälkeen tuota tyrkyllä ollutta ylimääräistä hyppyä. Kohta saatiin onnistumaan, kun tein flipin. Jos se nyt sitten oli flippi... mutta ei se kai vastakäännöskään ollut.

Leikkasin kutosputkella ja tein seiskan jälkeen persjätön. Samoin leikkaus 10-putkella ja yhdellätoista valssi. Muurin (eli este 16) uukkarissa Nipsu lensi joka kerta, en oikein saanut sitä kokoamaan, vaikka ehdin ihan hyvin ennakoimaan. En tiedä, johtuiko se nimenomaan muurista vai mistä.

Puomin kontakti ei ollut kovin hyvä, mutta ei tuommoiset vaan toimi meillä edelleenkään. Tehtiin pari kertaa etupalkalla, mistä aiheutui pieniä haasteita edeltävän radan suoritukseen ;) Nipsu haikaili ihan pokalla puomin päässä odottavan palkan perään, eikä meinannut tulla ohjauksiin. Kepit onnistuivat sekä törkkäisyllä että lähettämällä. Autoin kyllä liikkeellä aika pitkälle.

Hypyn 19 takaakierrossa Nipsu kääntyi tosi herkästi putkelle. Peitin ehkä vähän itse siivekettä, mutta en kai tehnyt muuten mitään erikoista.

Loppurata meneekin sitten jo semmoiselle osastolle, ettei siitä ole hirveän selkeitä muistikuvia :D Hypyn 21 jälkeen taas persjättö (nää toimi hyvin niin tässä kuin seiskallakin), hypyllä 23 valssi, jonka ajoituksessa oli jotain säätöä, ja 25 sisäkautta pyörittämällä. Esteet oli eri kulmassa, kuvassa näyttäisi selkeästi paremmalta kierrättää toista kautta. 29:n jälkeen vielä yksi persjättö ja 31-35-väliin valssi. Viimeisillä voimilla lähetys maalihypylle ja siinä se oli.

Toisella kierroksella tehtiin 0-treeniä. Rimanpudotuksia sai itse niin halutessaan katsoa sormien läpi. Ekalla yrityksellä Nipsu tiputti vitosen, mutta jatkoin. Puomin jälkeen pientä epäröintiä (tulkinnanvarainen kielto...) ja 23:lla lopulta kielto. Toisellakin yrityksellä tippui taas joku rima ja töksähdettiin siihen puomin jälkeiseen takaakiertoon. Nipsukin alkoi musta väsyä, joten päätin, että kokeillaan enää kerta. Se riitti, ja tehtiin kuin tehtiinkin se nolla! Ei edes rimoja. Aika oli joku 54 s., joten saihan siinä juosta kerrakseen.

Hyvät treenit! Kivaakin oli, vaikka henkeä ahdisti vielä kotimatkallakin.