Vähän hiljaista näyttää blogissa olleen viime aikoina, mutta ehkä se tästä vielä vilkastuu ;) Meillä otetaan talvi nyt vähän iisimmin joka harrastusrintamalla. Aksaa treenaillaan Tuitun kanssa vain joka toinen viikko (Nipsun kanssa sitten mahdollisuuksien mukaan) ja PPK:n pienryhmästä päädyttiin jäämään pois koko talvikaudeksi. Hakutreenit pakkasella ja lumihangessa tekevät vain hallaa sekä Tuitun kropalle että motivaatiolle, joten talvi taukoillaan ja toivon mukaan palataan keväällä vielä raunioille. Ja toko näillä keleillä... hmmph. Luulen, että tämä rauhallisempi tahti tähän väliin tekee ihan hyvää meille molemmille :) Ainakin hinku agiradalle alkaa olla melkoinen!

Eilen päästiinkin sitten näihin "jokatoinenviikkoisiin" valmennusryhmän treeneihimme. Teemana oli rääkki, ja kivat henkiset rääkkitreenit Mappe vetikin! Aluksi suoritettiin nimittäin koirien arvonta :D Mä pääsin ohjastamaan yhtä Suomen nopeimmista medikoirista, eli tolleri Lordia :) Vähän meinasi hirvittää, mutta ei se vauhti livenä niin paljon huimannutkaan. Kyllä mä tosin muutaman kerran jäin kuin purkka tukkaan, kun en ihan osannut varautua Lortsun spurttiin ;) Aika säätöä meidän yhteistyö oli muutenkin, mutta muutaman esteen pätkiä mentiin ihan samaakin rataa. Lordi oli kyllä hauska viedä, ihan erilainen kuin Tuittu, ja erilainen kuin kuvittelin. Semmoinen kevyt, hiljainen ja liukas :) Reagoi kuitenkin hienosti haltuunottoihin ja pystyi kääntymään tosi tiukasti, kun vain käänsi.

Tehtiin ensimmäinen kierros hyllystä ulos -periaatteella. Me päästiin Lordin kanssa esteelle nro 3 :D Siinä piti kääntää koira ahtaasta välistä putkeen ja Lordi hyppäsi kolmoshypyn takaisinpäin leiskautettuaan ensin vähän pitkäksi. Toisella kierroksella saatiin sitten hinkata. Ja aika montaa kohtaa me hinkattiinkin, ennen kuin saatiin onnistumisia. Tuli ihan hiki. Mutta oli kyllä kivaa.

Tuittu puolestaan pääsi Tommin ohjaksiin. Olivat kyllä aika symppis pari :D Tommi lähti alkuun liian kiltillä asenteella, mistä Tuittu vähän hämmentyi ja haahuili ja nuuski maata kesken rataa... Tälle pikkukoiralle kun ei parane lässyttää ;) Viimeisellä pätkällä molemmilla oli parempi asenne ja menossa oli jo meininkiä. Kaarrokset vähän valuivat, kun Tommi ei ota niitä niin tiukasti kuin mä, mutta kokonaisuudessaan touhu näytti ihan agilityltä. Oli kyllä hauskaa katsoa omaa koiraansa jonkun muun kanssa. Tuittukin näytti jotenkin erilaiselta kuin tuntuu.

Loppuun saatiin vielä mennä omien koirien kanssa rata nopeasti ilman hinkkauksia. Selvittiin Tuitun kanssa radasta kahdessa erässä. Alku oli ihan jees, mutta sitten yritin jostain käsittämättömästä syystä ohjata yhden kohdan eri kautta, vaikka en ollut sitä edes harjoitellut. Se ei olisi voinut mitenkään onnistua, jos olisi yhtään katsonut linjoja. Voi tyhmyys. Tein sen sitten layeroiden kuten Lordinkin kanssa. Muita virheitä ei sitten tehtykään, joten tavallaan vähän niinkuin nollalla mentiin ;)