Sunnuntai. Pyhitä lepopäiväsi ja silleen...
Aamulla Nokialle agilitykisoihin, jossa Luulle luvassa kaksi Jari Helinin rataa. Ensin agilityrata. Ihan mentävän tuntuinen, mutta jotain vähän jänniä kohtia. Luu kolautti heti ykkösrimaa, ihme kyllä pysyi. Sitten ihan hyvin, kunnes jäi puomia ennen vähän (turhan voimakkaaseen?) vetoon kiinni ja meinasi juosta mua tuijottaen ohi koko esteestä. Korjasi viime hetkellä, mutta oli jo ohi ylösnousukontaktista... Loppu ois taas mennyt, mutta pistin vielä takaisin aalle, kun tuli vähän läpi. Ois voinut muuten harmittaa, jos nolla (ja valioituminen?) ois jäänyt kiinni puomin ylösnoususta ;) Ei tää nyt muutenkaan nappiveto ollut, vähän töksähdystä siellä ja täällä.
Hyppärillä pussi herätti keskustelua ja kauhistelua. Ehdittiin katsella minejä ja sielläkin tosi moni koira juoksi pussista ohjaajan jaloille. Pussi syötti aika suoraan kahden hypyn väliin ja sille kauemmalle olisi pitänyt tökätä... Muutama ehti hyvin, jos pääsi lähtemään pussia edeltävästä takaakierrosta tosi reippaasti. Tiesin, että mä en tule pääsemään, kun se takaakiertoon ehtiminenkin oli vielä kysymysmerkki ;) Suunnittelin siihen sitten takaaleikkauksia, jotka ainakin säästävät koiran ja polvilumpiot. Ratavirheet ovat siinä vaiheessa toissijaisia... No niitä virheitäkään ei tarvinnut sinne asti jännittää, kun sössittiin muutenkin. Alussa Luu kaatoi pituuden palikan (väitän, että en häirinnyt, joten nyt menee koiran piikkiin) ja sitten käänsin poispäinkäännöksessä turhan ärhäkkäästi ja sain Luun kääntymään ennen estettä. Siinä piti sitten hyllyttääkin pistämällä koira maihin, kun ei päästy muuten jatkamaan. No, radan keskiosa vaikeine keppeineen onnistui.
Kisoista ajoin Nipsulaan valmiiseen ruokapöytään ja vatsa täynnä lähdettiin sitten Nipsun kanssa treenaamaan.
Kentällä ei ollut esteen estettä ja kontakteja oli tarkoitus tehdä... Raahasin sitten yksin sinne puomin, muutaman hypyn ja putken ja rakensin samantapaisen kuvion kuin Jalosen agiratojen alussa torstaina. Putkesta sitten hypyn kautta puomille. Alut sujuivat kaikilla versioilla, tietty. Kulma ykköseltä kakkoselle oli kyllä helpompi, kun ei mahtunut niin viistoon. Puomit oli pääosin ihan ok, vauhti vähän vaihteli. Ja pari kertaa Nipsu meni ihan miljoonaa läpi... :D En ole keksinyt näihin edes mitään selkeää syytä tai logiikkaa. Vedättäen tulee helpommin, mutta ei silti välttämättä.
Keinua tehtiin vielä erikseen. Päähänjuoksua, alastulolle menoa ja koko keinua niin, että yritin palkata nopeasti 4onniin. (Nipsu tekee edelleen 2on 2offin, jos odotan.) Ei pahaa himmailua ja jokunen tosi kiva! Hassua, että tää paranee treenaamalla ;)
Jäähkälenkin jälkeen saikin taas painaa kaasua. Nipsun palauttamisen jälkeen suunnattiin Pinsiöön jäljestämään Katin ja Hannan kanssa. Hannan tallatessa Luun jälkeä reipastuttiin Katin kanssa tekemään esineruutua. Tallattiin ehkä 20 metriä leveä kaistale. Taito teki ensin, sitten Luu. Hanna vei Luun nähden esineet lähelle takakulmia. Lähetin ensin vasemmalta. Luu lähti suoraan, mutta kaarsi oikealle ja nosti ensin viedyn esineen (mun hanskan). Vasen olikin sitten tosi hankala. Menin lähemmäksi ja lähetin uudestaan, mutta kaarsi aina oikealle tai sitten ei vaan onnistunut löytämään. Irtosi kyllä ihan kivasti uudestaan ja uudestaan ja sujuvasti ruudusta uloskin. Lopulta haettiin esine melkein yhteisvoimin, mutta Luu sen sentään bongasi ja nosti. Tää oli semmoinen kovamuovinen pallo, jossa on sisällä kertakäyttösadetakki :)
Vietiin vielä yksi esine suunnilleen keskelle aika taakse, mutta sillä lähetyksellä Luu bongasi toisesta kohtaa Taitolta jääneen lampaankarvan palan. Ahneena yritin sitä vietyä esinettä vielä uudestaan, mutta se jäi löytymättä, kun en viitsinyt enää loputtomasti Luuta juoksuttaa.
Sitten jäljelle. Janalla eteni ihan hyvin, mutta kiskoi taas väkisin takajäljelle. En päästänyt, kiskoi vaan uudestaan. Lopulta kääntyi, mutta oli lähdössä janan ja jäljen risteyksestä 90 astetta väärään suuntaan... En päästänyt sinnekään, kun Hannakin varmisti, että tasan ei ole siitä mennyt. Aikamme sählättyämme otettiin uusi lyhyempi janalähetys vähän edempää. Taas taisi yrittää ensin takajäjelle, mutta jotenkin päästiin matkaan ja keppejäkin nousi. Yksi jäi, Luu haisteli kyllä yhtä paikkaa, mutta ei nostanut. Meno oli koko ajan todella keskittymättömän ja levottoman oloista. Kolme keppiä ehdittiin nostaa (kaikkiaan kymmenestä), sitten Hanna huuteli, että mennään ihan väärään suuntaan. Koska olin Luuta jo korjaillut ja antanut sille pari uutta mahdollisuutta, päätin, että nyt saa riittää ja menen sitten vaan perässä. Kovin itsevarmana se mua kiskoi. Päädyttiin kuitenkin melko pian tielle ja siitä pääsikin näppärästi autoon :)
Harmittaahan se, että treenikaveri on vaivalla tallannut pitkän jäljen, mutta minkäs teet. En mä sitä koiraa voi auttaa, jos sitä ei kiinnosta pysyä jäljellä. Toivotaan, että tästäkin hukasta olisi jäänyt Luulle edes pieni harmitus! Yhtään se ei kyllä siltä vaikuta... Jäljestelee tyytyväisenä ties mitä ja sitten menee autoon lepäämään ja odottamaan, että mitäs seuraavaksi tehtäisiin :D
Kun käveli perässä Taiton, Hikan ja Huin jäljet ja pääsi kotiin reilun 12 tunnin päivän päätteeksi, niin tiesi jotain pientä tehneensäkin tänään. Luukin kuorsasi.
Kommentit