Lauantaina kisattiin Janakkalassa. Kolme Heidi Viitaniemen rataa. Oli ihan kivoja! Luu oli ollut melkein koko viikon levossa, vasta edellisenä päivänä oltiin vähän tokoiltu. Tämä vähän näkyi, eikä mielentila ollut ihan kohdillaan. Lähdöt olivat kamalaa vääntöä, ja sehän heijastuu helposti radallekin.

Eka rata alkoi vielä ihan kivasti, mutta puomilla Luu jäi jäkittämään, vaikka oli helppo kontaktin paikka. Mielentila... Yhdellä hypyllä töksähti sitten rytmitys, en oikein ehtinyt ja pelastelun seurauksena rima alas. Myöhemmin vielä vääntöä keinun kontaktista. Ja yksi ex tempore -viski, kun en sitten ihan ehtinyt pakkovalssiin. Meillä on ollut viime aikoina enemmän sääntö kuin poikkeus, että joka kisoissa on yksi rata, jolla ainut virhe on yksi rimanpudotus. Tänään se oli tämä eka rata. Tää ei vaan ollut muuten niin hyvä kuin ne yhden riman radat ovat yleensä olleet.

Rata A

Tokan radan lähtöön menossa Luu meinasi ihan oikeasti lähteä johonkin. Se ylitti melkein lähtölinjankin zoomaillessaan ympäri rataa selvästi jotain etsien, enkä meinannut saada siihen mitään kontaktia... Ihanaa. Sain sen lopulta lähtöön, josta se vielä hilautui sikana eteenpäin. Väistämätön seuraus alun väännöstä oli sitten aivan raivopäinen startti muutamalle ensimmäiselle esteelle. Ei siinä ollut ohjaajalla mitään jakoja. Kakkoselta rima alas ja nelosesta ohi. Alkukuvio oli meille kyllä muutenkin tarpeeksi vaikea. Loppurata meni sitten ihan kivasti. Aan tosin korjautin, kun hipsi siitä läpi. Puomin kontakti oli sen sijaan nyt oikein hyvä.

Rata B

Hyppyrata tuntui sujuvimmalta, mutta ei nyt sentään nollaa siltäkään. Alussa kielto putkelta, kun vein vähän riskillä. Kävi kyllä melkein jo sisällä, mutta tuli sitten kuitenkin liikkeen mukaan. Sitten vielä räjäytti muurin ihan kunnolla. Ja meinasi livahtaa vikaan putkeen, mutta sain käskytettyä pois :)

Rata C

Pitkästä aikaa harmitti ihan kunnolla kisojen jälkeen. Miksi pitää olla näin huono ja mokailla aina joka radalla?! Tehdään jo tosi paljon niitä hyviä läheltä piti -ratoja, miten voi olla niin vaikeaa kääntää ne nolliksi? Luulla on tältä vuodelta mm. 14 vitosta ja muutamia kahden riman kymppejä. Ja liuta hyviä hyllyjä. Edelliset nollat ovat tulleet syyskuussa, kesäkuussa (SM-kisoissa, ei kelpaa edes SM-nollaksi ;) ) ja huhtikuussa. Tiedän, että pitää vaan taas kaivaa se oikea asenne tuolta jostain takaraivosta, unohtaa tulokset(tomuus) ja oppia iloitsemaan oikeista asioista, mutta aina välillä vaan tulee raja vastaan. Vuoristorataa, kai se tästä taas.

Flunssaankaan ei voinut tällä kertaa vedota. Kati oli vielä kipeämpi kuin minä ja teki Inton kanssa pitkältä kisatauolta palanneena triplanollan!