Tuumasta toimeen. Lähikentälle koirien ja ämpärien kanssa. Olin vähän huonolla tuulella jo pelkästä ajatuksesta, äh. Ja vaikka kuinka yrittäisin jotain tietynlaista juttua opettaa hyvän kautta, niin aina se vaan menee siihen vääntämiseen.

Kokeiltiin taas vähän eri juttuja, kun en ole osannut päättää, miten lähden tätä tekemään. Tarjoaminen on pois laskuista jo ilman kokeilua, sen seuraukset tiedetään. Ensin tehtiin paikankorjailuja ja lähetyksiä ihan läheltä. Korjailuissa tuijottaa mua ja pakittaa oikeaan paikkaan, lähetyksissä kääntyy etureunalla ja pakittaa oikeaan paikkaan. Ei siis oikeasti katso/hahmota sitä paikkaa. Kävin näyttämässä, kutsuin ja siirsin oikeaan paikkaan ilman merkittävää edistymistä. Kokeilin myös semmoista "leikkiä" (Luullehan kaikki on leikkiä, vaikka siihen liittyisi kieltoja ja toruja :D), että aina kun lähti kääntymään liian aikaisin, kielsin ja kutsuin pois. Sitten uusi lähetys. Tällä tavalla teki muutaman selvästi paremmin, mutta ei mitenkään loogisella edistymisen kaavalla, vaan tyyliin hyvä, huono, huono, huono, hyvä, huono, huono... Häntä nousi ehkä inasen pystympään, kun kehuin ja palkkasin ne hyvät, mutta ei se niistä hylätyistäkään laskenut. Huonoja tuli paljon enemmän kuin hyviä, mutta mä olin meistä ensimmäinen, joka kyllästyi yrittämään.

Sitten päätin kokeilla lelua ruudun takana (eli välillä vapautus vauhdista lelulle, välillä ruutuun). Tätähän tehtiin joskus aikoinaan, mutta en saanut sitä koskaan toimimaan, kun Luu ei pystynyt irrottautumaan lelusta. Nytkin se jumitti siinä vähän liikaa, mutta annan tälle ehkä vielä mahdollisuuden. Pari toistoa oli jo sinne päin.

Kyllä tän varmaan tuolla rautalankametodillakin saisi jossain vaiheessa pelittämään, mutta en vaan suoraan sanoen jaksaisi ;) Olisi niin kiva tehdä hauskemman kautta, vaikka tuo leluhommakin vaatii omat vääntönsä. (Saako lelulle varastaa, saako lelua kytätä, pitääkö ruutuun mennä kunnolla jne...) Kosketusalusta on sitten vielä semmoinen takataskukikka, jota ei olla kokeiltu, mutta en vaan ole oikein innostunut ajatuksesta.

Rallateltuaan miljoona kertaa ruutuun Luu sai mennä huilimaan ja tehtiin Tuitun kanssa merkkiä. Siinä sitten toinen tapaus... :D Välillä se osasi jopa tarjota paikkaa merkin takana, mutta sitten seuraavalla toistolla ei taas ollut mitään käsitystä mistään pysähdyksestä tai muusta. No, onneksi ei tarvikaan, kunhan jotain touhutaan.

Luu teki toisella kierroksella sitten vähän seuraamista. Aluksi meinasi mopo keulia, mutta sitten teki ihan hyvin.

Ja ruutuun vielä merkin kautta, lelu ruudun takana. Nyt oli ajatukset lelussa jo merkille menossa, joten sen kanssa hinkattiin hetki. Kun pystyi tekemään rennosti, sai mennä ruutuun. Ekalla taisi mennä pitkäksi, tokalla varasti lelulle, mutta kolmannella ok. Oli ihan takarajalla, mutta hakeutui selvästi sinne, eikä vaan haikaillut lelulle.

Seuraavissa treeneissä tehdää jotain muuta kuin ruutua :) Luu oli kyllä näidenkin treenien jälkeen oikein onnellisen näköinen, naamakin ihan hiekassa.