Treenattiin puolikkaalla valkkuryhmällä (Kati, Maiju, Lotta, mä) Tullin nurtsilla. Nurtsilla! Se oli jo pitkää ja ihan vihreää! Ihanaa, kun tulee kesä. Viime kesästä on jäänyt tosi hyvin mieleen aurinkoiset ja lämpimät tokotreenit erityisesti eri nurtseilla. Siinä on vaan sitä jotain! :) Käytiin Katin ja Maijun kanssa lopuksi pienellä lenkillä ja hauskasti pisti silmään, kun kaikilla rivissä kävelevillä valkojalkaisilla koirilla oli tassukarvat nilkkoihin asti ihan vihreinä. En tiedä, miksi se nyt niin hyvin tarttuikin.

Ihan kuin Luukin olisi innostunut kevään ekoista nurtsitreeneistä ja oli aika iloisella ja vauhdikkaalla tuulella. Yleensähän se on semmoinen ankea nysvä... ;) Alkuun tehtiin paikallaolot. Istumisessa Luu valahti ihan ihme röhnötysasentoon ja tassukin taisi siirtyä. Kävin korjaamassa asennon ja toisen kerran kävin vähän tökkimässä ja palkkaamassa pysymisestä. Tähän pitää kiinnittää huomiota, tuntuu istumisen asenne menevän turhan välinpitämättömäksi. Makuu sitten kaikkinensa ok. Pään se tosin laskee nykyään aina huonosti nenä edellä ja sitten joudun korjaamaan asentoa samalla kun palkkaan maahanmenon. Nousussa käytin pakkia ja Luu kellahti vauhdilla peruutellessaan selän kautta kumoon. Hassu.

Omalla vuorolla tehtiin ensin seuraamispätkiä. Ensin pysähdyksiä ja palkkailua kontaktin pitämisestä perusasennossa. Näissä Luulla on ärsyttävä tapa tiputtaa kontakti ja ottaa se uudestaan vasta, kun jatketaan matka. Tapa on toki ihan korjattavissa, kun muistaisi näitäkin joskus treenailla... Nytkin parin huomautuksen jälkeen alkoi skarpata. Sitten muutama juoksukäännös. Tein täyskäännös-seissiä ja käännös oikealle seissiä. Alkuun mokaili aika törkeästikin, mutta alkoi tässäkin asiassa skarpata. Ja sama homma, näitäkin pitäisi vaan muistaa vahvistaa silloin tällöin.

Idaria, ekalle sivulle seisominen ja sitten pelkkää seuraamista. Seisominen ok, mutta seuraamisen kanssa väännettiin sitten enemmänkin. Ei tahtonut millään ottaa palautteesta opikseen (eh...), vaan lähti sitkeästi keulimaan viimeistään toisella suoralla. Ja lopulta alkoi sitten reagoida liikkurin käskyihin... Äh. Vähän meinasi hermostuttaa, mutta saatiin lopulta tehtyä joku kelvollinen pätkä.

Ohjattua, jossa tarkoitus keskittyä merkkeihin. Ne Luu tekikin tänään tosi hyvin! Ekalla juoksin perään. Tokasta piti päästää noutamaan, mutta teki niin törkeän hienon merkin, että oli pakko palkata. Kolmaskin oli kyllä hyvä ja siitä sai nopsaan luvan noutaa oikean. Se loppuun asti ok. Sitten vielä uusi liikkurointi ja pelkkä merkki palkaten, oikein hyvä sekin. "Peräänjuoksupalkkaus" on tuntunut ainakin toistaiseksi tekevän hyvää. Merkin paikan kanssa on pitänyt nipottaa niin paljon, että parhaimmillaankin Luu menee merkin loppumatkan vähän turhankin ajatuksella. Nyt siihen on saatu rempseyttä, ja koska paikan kanssa on nipotettu perusteellisesti, sekin on pysynyt hyvänä. Vielä kun saisi saman toimimaan kisamaisessa!

Taas luoksetuloleikkiä, muutama juoksutus kipolta kipolle ja parit stopit. Ei vaan vieläkään tajua lähteä takapalkalle, blondi ;)

Vikana tunnari. Vähän enemmän kapuloita, vähän tiheämmin. Menin parin metrin päähän vahtimaan. Alussa ei ollut nenä auki, mutta ihan hyvin tajusi taas rauhoitella itsensä ja teki ensin semmoisen turhanpäiväisen kierroksen kapuloilla. Sitten etsi ihan hyvin.

Lopussa tehtiin vielä yhtäaikaa. Uhmasin kohtaloa ja tein ruutua... Merkiltä oli ylipitkä matka, varmaan 30 m ja ruutu näkyi pitkässä nurmessa ja epätasaisella kentällä aika huonosti. Kävin näyttämässä paikan. Merkki ok, ja joko Luu ei muistanut perjantain ruutuvääntöjä, tai sitten se jopa muisti ne, mutta meni sukkana ihan takarajalle, takajalat taisi olla ulkona :)

Kaukojen tekniikkaa, jota ajatellen asenne oli vähän turhan pirteä. Mutta pystyi tekemään pari kertaa jopa seiso-istun läheltä. Istumisessa moikkasi kerran istu-käskylläkin, vieläköhän tämä joku kerta siirtyy kokeeseen... :D

Metallin nostoja, joissa nosti aika löysällä otteella. Lisäksi pari tuontia kierrosta. Tuli munkin kriteereillä tarpeeksi lähelle!

Tuittu meni ruutuun. Kävin näyttämässä ja sitten tehtiin lähempää. Lopuksi se jopa meni hyvin ruutuun ja psyähtyi käskystä, wuhuu! ;) Vähän tehtiin myös seuraamista ja tolpankiertoa. Jälkimmäisestä Tuittu meinasi kyllä varastaa Katin ja seuraavan Svanten perään. Katilla on aina paremmat Frolicit!

Tehtiin Svanten ja Tuitun kanssa vähän tandem-seuraamistakin. Meni ihan hyvin, kun Tuittu tajusi seurata Svantea :) Ensin se haki paikkaansa vähän epätietoisena, kun Svante tietty jyräsi itsensä mun jalkaan kiinni. Hienosti onnistuivat käännökset ja perusasennot pysähdyksessä.