Nipsu sai palailla voittajafiiliksistään takaisin sorvin ääreen, kun lähdettiin Lean kanssa treenaamaan. Vaikeuksien ja viivästysten jälkeen päästiin lopulta jotain tekemäänkin. Olin itse tosi myöhässä ja perillä Tallilla vasta tasalta. Kaiken lisäksi hallin _molemmat_ ovet oli lukittu kielloista huolimatta...! Mur. Onneksi soitto Johannalle sai paikalle oven avaajan, eikä jouduttu tekemään ihan hukkareissua. Ovien avaajaa odotellessa tehtiin Luun kanssa parit luoksetulot ja ruudut. Luoksetulot ihan ok. Ruutuun Luu ei osannut mennä, kun Lea vei kerran lelun salaa. Lelua näyttämällä sitten ihan hyvin.

Tarkoitus oli tehdä sekä Nipsun että Kinan kanssa semmoisia lyhyitä ja helppoja pätkiä... Juuh, nehän taas tiedettiin ;) Ensimmäinen oli melko suoraviivainen, mutta saatiin sinnekin parit shelttiohitukset. Pitäisi luottaa, muttei olettaa! Toisella pätkällä oli sitten back-lappia, sylkkäriä ja vaikeaa irtoamista putkeen. Sillä tökkikin ihan olan takaa. Joko Nipsu irtosi sinne, minne ei pitänyt, tai kun piti irrota, räkytti ja sääti niin, ettei pystynyt yhtään kuuntelemaan. Hinkattiin niin kauan, että saatiin tehtyä rata parissa pätkässä.

Loppuun yksittäisinä kaikki kontaktit sekä muutama kerta keppejä. Puomilla tuli kerran läpi, ennen kuin ehdin edes sanoa käskyä, mutta pienen huomautuksen jälkeen taas hyvin. Vielä kun saisi saman vauhdin kuin aalla... Tein puomilla myös takaaleikkauksia. Palkka kun oli odottamassa, niin ei luonnollisesti ongelmia. Keinulla lauta pompsahti sen verran vastaan, että Nipsu ei pysynyt kontaktilla. Seuraavilla se tuli varovaisemmin ja hidasti turhan aikaisin. Ei ihan toivoton kuitenkaan, ja kontaktit otti hyvin.

Luukin sai harjoitella vähän putkea ja kahta vinottain olevaa hyppyä (rimat maassa). Vaikeuksia aiheutti lelun jättäminen ja lähtöasemiin siirtyminen. Luu kyllä jättää lelun hyvin (jopa "kiitti"-käskyllä, jos on ehtinyt jo varastaa sille), mutta ei tykkää siitä, että otan siitä kiinni ja ohjaan oikeaan paikkaan. Se yrittää lähteä lelulle, kyttäilee ja pälyilee. Täytynee nyt ihan oikeasti vaan treenata tätäkin. Namilla hoitunee aika kivuttomasti. Toisella lelulla kun koitin houkutella, se vaan jämäsi, kuin olisi tiennyt, että huijaan kuitenkin vaan :D

Muuta ei sitten enää ehdittykään, kun piti rientää takaisin mummulaan vaihtamaan Nipsu Tuittuun (joka sai jäädä treenien ajaksi kyläilemään) ja hurauttaa kotiin, jonne hierojaopiskelija Katriina Falhi oli lupautunut tosi lyhyellä varoitusajalla katsomaan pientä kuperkeikka-akrobaattia. Ihan huippujuttu, että sain sen hoidettavaksi ennen lauantain kisoja. Karhumäen Elinalle meillä on aika sitten maaliskuun lopulle. Katriina ei löytänyt Tuitun lihaksistosta pienintäkään jumia ja kehui koiraa muutenkin varsin hyväkuntoiseksi ja joustavaksi :) Lanne vaikutti vähän vinolta, mutta sekään ei aiheuttanut mitään isompia jumeja. Eihän hieronta toki ole sama kuin vaikka osteopatia, mutta ihan hyvä, että tuli tsekattua edes näin. Tuittu suorastaan nautti käsittelystä. Se kelli pitkin pituuttaan lattialla jo, kun hieroja kirjoitti vasta esitietolomaketta. Hierontaa meinasi vaikeuttaa vain se, että Tuittu yritti moneen kertaan kääntyä kyljeltä selälleen maharapsujen toivossa... Rintalihasten hieronta taisikin olla sen lemppari :)

Lea otti lauantaina Nipsulasta muutaman kuvan. Shelttinen osaa kyllä ilmeet! :D Täältä löytyypi lisää!