Luu rekrytoitiin jokin aikaa sitten TamSKin flyball-joukkueisiin, joita yritetään kerätä Voittaja-näyttelyn yhteydessä pidettäviin kisoihin kolmekin kappaletta. Kuten Johanna asian ilmaisi, tarvitaan vain "pallohullu koira ja vähän pöhkö ohjaaja, että haluaa lähteä oikein Helsinkiin saakka pallonnoutokilpailuun". Joten mehän suostuttiin! Koiria muuten puuttuu vielä, klikatkaapa muutkin ylläolevasta itsenne tunnistavat tänne!

Tänään käytiin sitten treenaamassa. Ei siis olla Luun kanssa kumpikaan nähty flyball-laitteita eikä hyppyjä koskaan livenä. Katri, Benson ja Tao lähtivät meille seuraksi ja opastajiksi. Melkoisen yksinkertainen lajihan tuo on. Itse asiassa kun miettii kaikkia maailman koiraharrastuksia ja kaikkia mitä erikoisimpia asioita, mitä koirille on mahdollista opettaa, niin flyballin suhteen mieleen tulee yksi kysymys: miksi? Hauskaahan se on, ei siitä mihinkään pääse :)

Näytin Luulle ensin palloa, laitoin sen siihen reikään ilman latausta ja annoin ottaa pari kertaa. Sitten sama laite ladattuna ja parin toiston jälkeen sama hyppysuoran kautta. Vaikeinta oli saada Luu tulemaan takaisin ekan hypyn kautta, jos pallo pääsi pomppimaan karkuun ja sivuun, mutta siihenkin saatiin erillisellä treenillä jo ajatusta. Ja vikoilla toistoilla Luu osasi ottaa pallonkin niin, ettei se karannut. Harjoiteltiin pari kertaa viestiäkin Bensonin kanssa. Joukkuelähdöissä on vielä treenattavaa, että saadaan ajoitus optimaaliseksi. Ja ihan pikkuisen kuumutti koiraakin katsella ensin kaverin menoa, joten sekin vaatinee vähän siedätystä. Siellä kisoissa kun on varmaan vähän tätä kahden koiran treenitilannetta villimpi meno ;)

Kivat treenit loppuivat ikävästi, kun treenikaverukset hengailivat kentällä. Benson leikki ensin pallolla ja vei sitä kaikille heiteltäväksi. Luu katseli sivusta, ja kun pallo hetkeksi jäi, se kävi salamana nappaamassa sen ja hautoi sen mahansa alle piiloon... Pyysin pallon pois ja annoin sen takaisin Bensonille. Jossain vaiheessa Benson luopui pallottelusta (ja meni mm. juoksentelemaan flyball-rataa keskenään edestakaisin <3) ja leikitin vähän Luuta. Luun juostessa pallo suussa Benson ilmestyikin paikalle ja halusi mukaan leikkiin. Luu yritti paria harhautusta ja taisin jo siinä vaiheessa yrittää kutsua sitä luokse, mutta sitten ehti kilahtaa ja Luu kävi innokaan puudelin päälle :( Jälkiä ei tullut, mutta todella surkea juttu selkävaivaiselle Bensonille :( Onneksi se näytti hetken päästä liikkuvan ihan rennosti, eikä henkisiä traumojakaan jäänyt. Loppulenkillä päästettiin kaikki kolme irti ja ne painelivat onnellisina pitkin pusikkoja. Luulla varsinkin oli ihan sairaan hauskaa, kun sai juosta ja juoksuttaa kavereita.

Harmittaa kovasti, kun onnistuu välillä unohtamaan, miten varuillaan terävän ja tiettyihin asioihin erittäin vakavasti suhtautuvan koiran kanssa pitää olla.  Treenikenttien ulkopuolella ja ilman lelujen tai ihmisten omimistarvetta Luu on kuitenkin varsin sopuisa kaikkien kaveri. Reaktioilleen se ei mitään voi, mutta koska tietää, että tuommoinen käytös on kiellettyä, osaa selvästi välttää tiettyjä tilanteita, jotka saattavat aiheuttaa konflikteja. Välillä se esim. väistää omatoimisesti sivuun, jos menen rapsuttamaan toista koiraa :) Yllättäville tilanteille vaan ei voi mitään, joten niiden estämisessä pitäisi itse pystyä tekemään kaikki mahdollinen.