Tää on taas tätä agilityharrastajan menoa... Aamuksi töihin aina liian lyhyillä yöunilla. Työpäivän jälkeen hain Nipsun hoitoon ja menin ostamaan Lean kanssa palkintoja kisoihin. Valkkailtiin toisiinsa sointuvia pääsiäiskarkkeja varmaan yli tunti... Mutta eiks ollut söpöjä? ;) Kotona ehdin jopa syödä ja vaihtaa vaatteet. Puoli kasiksi (no, melkein) hurautin Niihamaan rakentamaan kisakenttää. Autokriisin takia esteet tulivat myöhssä, mutta saatiin kaikki valmiiksi joskus ennen yhdeksää. Jäätiin sitten vielä pienellä porukalla tempaisemaan pienet treenit. Jäähdyttelylenkin jälkeen oli kotona joskus ja nukkumaanmenoaikaa en halunnut edes katsoa.

Kehittelin helpohkon ja vauhdikkaan radan, jossa pyörittiin suunnilleen ympyrää koko ajan. Kontakteista mukaan otettiin kaikki ja onneksi myös pussi oli kannettu radalle. Kepeille mentiin tiukan kurvin jälkeen umpikulmasta. Nipsu haki aloituksen hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla kehuin vissiin liikaa ja se tuli pois. Seuraavilla ei ongelmia. Ja se pussi oli Nipsusta sitten ihan ihme homma, ei pystynyt muistamaan, että semmoistakin on joskus (koskakohan...) treenattu. Jouduin ihan useampaan otteeseen yrittämään, että saatiin se onnistumaan. Sen jälkeen ei ollutkaan ongelmia. Kontaktit, keinukin siis, toimivat ihan hyvin.

Otettiin lopuksi vielä rata kokonaisena. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Nipsu tuntui hienolta. Uskalsin antaa sen mennä - ja se meni. Ajattelin vaan, että voi kun saisin saman meiningin kisaradalle! Siellä kuitenkin jämää vähän ja homma menee varmisteluksi.