Eilen (tai siis edellispäivänä) illalla oli melkein kymmenen astetta pakkasta ja olin jo ihan varma, että taas se alkaa. Vaan ei suinkaan, tänään (tai siis eilen) on ollut taas leudompaa. Ihanaa! Meillä olikin oikein treeni-ilta. Kävin hakemassa Nipsunkin pitkästä aikaa mukaan. Sen laihdutuskuuri alkaa tuottaa pienenpientä tulosta, mutta edelleen kyljistä saa sulatella ylimääräistä kerrosta. Myös turkki on alkanut kasvaa toden teolla, joten se oikeasti näyttää vielä vähän lihavammalta kuin oikeasti on. Älkää siis järkyttykö niin pahasti, jos näette sen jossain ;)

Seitsemäksi menin kouluttamaan. Luu sai vähän hengailla ja opetella sitten odottamista kentän laidalla. Rakensin sille aitauksen ensin muurin palikoista ja aidan siivekkeistä. Luu huusi ja karkasi. Sitten vaihdoin siivekkeet muurin tolpiksi. Tässä linnoituksessa se pysyi rauhallisempana, mutta vinkui pariin otteeseen. Pysyi kuitenkin suht rauhallisena, vaikka katselikin palikoiden yli. Pienet tassut ja pieni pää vain näkyivät massiivisen rakennelman takaa :)

Tunnin jälkeen ajeltiin mutka jäähallilla, josta sain Lealta Luulle ruokaa, muistikun täynnä kivoja kuvia koirista ja bonuksena vielä tukkajuttuja :) Iso kiitos vielä Lealle! Sieltä sitten takaisin Tallille, jossa ehdin tehdä Tuitun ja Nipsun kanssa sopivan lämppälenkin ja pissattaa Luun ennen yhdeksältä alkavaa vuoroa. Nipsu sai liitää kahdessa erässä, Luu touhuta välissä ja Tuittu istua tuolilla :D

Nipsu ja Luu vaihtelivat boksipaikkaa ja menivät sitten ryökäleet rikkomaan sen. En tiedä kumpi aloitti, mutta epäilen enemmän Nipsua, koska Luu kuitenkin rauhoittuu boksiin hyvin pian. Kevythäkin sauma ratkesi ihan totaalisesti vetoketjun vierestä ja itse vetoketjukin taisi vetäistä viimeiset pihauksensa. Onneksi ei ollut uusi eikä kallis häkki, koska korvauskelvolliselta vaurio ei näyttänyt. Nyt sain toisaalta hyvän syyn ostaa Tuitulle ja Luulle samanlaiset boksit :D En vaan osaa päättää, millaiset asumukset noille kannattaisi hankkia. Pysyykö Luu isona kevythäkissä vai pitääkö ostaa metallinen? Voisiko Tuittua pitää Luun kanssa samassa? Ehkä mun pitäisi hakea ensi töikseni Tuitulle uusi oma kevythäkki. Luu mahtuu semmoiseen vielä vähän aikaa ja saa matkustaa siellä automatkansa.

Nipsun kanssa tehtiin ensin muutaman esteen pätkiä edellisen ryhmän radasta. Ihan alkuun kokeilin keppejä pelkiltään, ja koska ne pienen hapuilun jälkeen sujuivat hyvin, uskalsin ottaa ne radallekin. Yritettiin vaikeaa avokulmaakin. Se oli vielä vähän liian vaikea, vaikka saatiin pari onnistumistakin. Aata yritin vapaana, mutta Nipsu tuli joka kerta pitkäksi. Se reagoi käskyyn ja pysähtyi hyvin, mutta tiputti takajalkansa maahan asti. Joka kerta. Hihnassa muutama toisto, ne ok. Puomi sen sijaan sujui vapaanakin, kunhan osasin mitoittaa oman käskytykseni Nipsun vauhtiin. Kontaktit ovat vielä ihan riippuvaisia käskytyksestä ja liikkumisesta, mutta parempi kai sekin kuin tuurista? ;)

Toisella setillä kehittelin itse 19 esteen radan, jota sitten hinkattiin muutama kerta. Yhtä kohtaa alennuin helpottamaankin, mutta kun se oli vähän turhan kökkö. Muutaman yrityksen jälkeen päästiin sitten koko rata alusta loppuun ja tehtiin näin ollen uusi ennätys :D Historiankirjoihin mentiin myös sillä, että radalla oli ensimmäistä kertaa kepit ja puomi. Kummallakaan ei tullut yhtään virhettä! Keppikohtaakin mentiin usempi kerta, mutta aina Nipsu aloitti oikein ja pujotteli loppuun asti. Hyvä sheltti! Pätkittäin meno oli jopa ihan makean tuntuista :)

Edistyaskeleita otettiin ihan testimielessä, sillä suunnitelmissa olisi mennä sunnuntaina harkkakisoihin. Mölliradalla nyt ei keppejä tarvikaan, mutta treenien perusteella uskallan mennä kokeilemaan kontakteja radalla. Kontaktit eivät ole valmiit, mutta jos ne pysyvät kasassa, ei saada tuhoakaan aikaiseksi. Tuo a-homma oli vähän tyhmä, mutta vaikka se tekisi saman yksissä harkkakisoissa, en usko sen pilaavaan Nipsun loppu-uraa ;) Palataan sitten taas joksikin aikaa hihnakuuriin.

Luu leikki, juoksenteli muutaman kerran noutokapulan kanssa, treenasi takaakiertoja, tutustui puomin kontaktiin ja teki minipätkän seuraamista. Kapulaa heittelin leikkimisen lomassa ja innokkaasti Luu lähti perään ja lähti tuomaan luokse. Tiputtikin vasta aika lähellä, kun heiluttelin lelua jo ihan tosissani. Takaakiertoja tehtiin taas ensin ja enemmän vasemmalta, vaikka se on helpompi puoli. Tämä siis muistiin ensi kerraksi. Tein sekä leluavulla vähän kauempaa että ohjaten. "Takaa" ei onnistunut lelulle, koska Luu lähti kiertämään vasemmalta. Näissä tarvisi apuohjaajan. Puomin kontaktia tehtiin kolme kertaa niin, että heitin lelun odottamaan, nostin Luun kontaktille ja vapautin siitä lelulle. En ole edes 100-varma, miten lähden kontakteja tekemään, mutta tämmöinen tuskin on ristiriidassa valintani kanssa. (No okei, olen ehkä 97-prosenttisen varma, että hihnapysäytyksillä.) Lopuksi tein namien kanssa ihan muutaman askeleen seuraamista, senkin siis pätkissä. Hyvin Luu keskittyi namijuttuihin aika pitkän riekkumisen jälkeen.

Loppuverkat kävin kävelemässä kaikkien kolmen kanssa. Kokoonpano huomioiden lenkki sujui paremmin kuin olisin voinut koskaan kuvitella.

Tässä vielä Luu opastaa poseeraamisen jaloa taitoa Hyvinkään kisoissa 3.1. Kuvaajana Lea Nissinen.

Ensin otetaan tiukka katsekontakti.

  

Sitten kallistetaan vähän päätä. Tämä vaihe on tärkeä!

Seuraaksi kannattaa nostaa korvia hörölle. Puolilupat ja suurehkot korvalehdet ovat tähän tarkoitukseen erinomaiset.

Ja siinähän se sitten onkin! Kihartuvista viiksikarvoista saattaa saada plussaa.