Aamulenkin jälkeen käytiin tokoilemassa Luun kanssa lähikentällä. Harvoin saa vuodenvaihteessa tokoilla ulkona sulalla hiekkakentällä... No, oli se hiekka sen verran jäistä, että esim. luoksetulon stoppeja en uskaltanut treenata. (Aina löytyy hyviä syitä olla treenaamatta niitä.) Palkkasin kaikki jutut vaan lelulla ja Luu rallattikin ihan urakalla. Se on alkanut nykyään juosta semmoista Toivo-ympyrää lelu suussa :) Ei tehnyt sitä nuorempana. Askel ei ole ihan yhtä pitkä ja näyttävä, mutta kyllä siitä jotenkin papan tunnistaa <3

Aloitettiin seuraamisella. Tehtiin pääasiassa askelsiirtymiä, käännöksiä ja käännös-pysähdyksiä. Suoraa vain lyhyttä pätkää. Alkuun oli levoton ja valui eteen, mistä huomautin tiukkaan sävyyn ja siirsin "hellästi" taaksepäin. Ensin tuntui, ettei tästä tule taas mitään, mutta muutaman korjauksen jälkeen paransi! Painaa ja on musta vähän turhan matala, mutta muuten tuntui pätkittäin tosi hyvältä. Tykkäsin asenteesta, oli innokas, mutta tarkka. Kyllä se on siis mahdollista sieltä vielä saada... Painaminen on ainut asia, johon en ole puuttunut (muuta kuin palkkaamalla vain paremmista pätkistä), ihan jo senkin takia, että en ole koskaan keksinyt keinoa, jolla siihen Luun tapauksessa pystyisi puuttumaan :D (Töniminen yms. saavat sen puskemaan vain takaisin.)

Muutama edestä sivulle siirtyminen. Ensin pyörin/pakitin karkuun, sitten pysyin paikallani, mutta motkotin, jos tuli huonosti. Välillä jäi aavistuksen vajaaksi, mutta skarppasi sitten hyvin. Tääkin on kyllä niin asennejuttu, näitä pitäisi treenata palkattomuustreeneissä.

Idaria, asentoja ja niissä pysymistä. Järjestys oli S-M-I. Kaikki hyvin :) Sarjassamme "kyllä se kotona osaa".

Ohjatun palautuksia ja nostoja. Tähän asti oli ollut tosi kivaa, mutta aina pitää tulla joku juttu, joka menee kamalaksi väännöksi. Nyt se oli vasemmalta palautus, jossa Luu jäi aina vinoon. Hinkkasin suoristusta ihan edessä ja lyhyeltä matkalta. Yritti ja korjasi, mutta aina takapuoli jäi vasemmalle. Luulla on pakko olla joku valmistusvirhe tässä asiassa... Otin lopulta risun avuksi, jolla avitin takapäätä. Ei oikein tykännyt siitä, mutta saatiin muutama suora. Oikealta suoristaa paremmin.

Nostoissakin ensin vasenta. Laitoin kapulan ensin vinoon ja suoristin joka kerta. Ekoilla kerroilla annoin muistutuskäskyn, joka auttoi ehkä vähän. Kerran nosti väärin ja kerran kaarsi pitkäksi (ei saanut kapulaa vauhdissa suuhun), näistä huomautukset. Oikea tässäkin helpompi. Sen nostaa oikeastaan aina takaa, mutta silti toki vähän rumasti.

Kaukot olisi voinut jättää jo väliin, kun ohjatun kanssa tuli tunattua niin kauan, mutta yritettiin tehdä muutama vaihto. Ei niistä vaan mitään tullut. Hermotkin oli jo valmiiksi kireällä, niin en olisi jaksanut katsella sitä vasemman takajalan pompsahtelua... Huoh. Muutama puhdas S-I saatiin niin, että pidin lelua ihan nenässä kiinni... Näistä ei tule kyllä ikinä mitään, en vaan osaa. Eikä Luukaan.