Tytöt olivat eilen Elinalla. Tuittu käsiteltiin ekana. Se seisoo vähän jalat harallaan. Ilmeisesti aktiivisen treenaamisen loppuminen ja talven köpöttelylenkit ovat saaneet lihaskunnon löystymään. Rintarangan ja lannerangan liitoksessa oli jumi ja pitkä selkälihas aika jäykkänä. Siihen annettiin laseriakin. Mutta lanne oli pysynyt suorana, ja muutenkin Tuittu oli kuulemma yllättävän hyvässä kunnossa.

Luu touhusi uteliaana koko ajan, kun Tuittua hoidettiin. Kiipeili siellä ja täällä, nuuski joka nurkan, tunki syliin ja rauhoittui välillä viereen makoilemaan. Kun sen vuoro tuli, menikin vähän pupu pöksyyn! Istumiset ja maahanmenot meni ihan hyvin, mutta kun Elina yritti asetella sitä seisomaan mahan alta kiinni ottaen, Luu veti herneen nenään. Mä tietty ärähdin, mutta Elina ei halunnut kiusata Luuta enempää, kun se nivusten alue tuntui olevan jostain syystä herkkä paikka. Eikä tuommoista vempulaa olisi kuitenkaan saanut seisomaan niin, että siitä olisi mitään nähnyt. Siirryttiin siis käsittelyyn. Se sujui ihan hyvin, vaikka muutaman kerran Luu yritti poistua. Rentoutui kuitenkin ihan hyvin. Luulla oli myös jumia, oisko ollut lannerangassa ja niskassa, en oikein muista. Ja jossain takareidessä (?) oli tricceri. Aika suora se silti oli, ja viat olivat tuommoisia tyypillisiä vilkkaan koiran vammoja.

Toukokuun alussa ollaan menossa Piiralle. Ei kuulemma tarvitse sitä ennen käydä. Nipsun olin suunnitellut käyttäväni Elinalla ennen Piira-aikaa, mutta Elinan mielestä ei kannata vielä niin pian pentujen jälkeen käsitellä.

Illalla mentiin lepotauosta huolimatta tokoilemaan, mutta tehtiin tietty vaan kevyitä juttuja. Luu oli vähän pettyneen oloinen, kun en suostunut repimään narulelua, enkä edes heittänyt kunnolla. Oli aika nättejä lelun luovutuksetkin ;)

Tehtiin ensin liikkeiden aloituksia, joissa palkkailin kontaktista, kun ei reagoinut liikkuriin. Nää meni tietty hyvin, kun Luu hoksasi, mitä treenataan. Täytyis varmaan tehdä näitä silleen satunnaisesti treenien lomassa. Otin muutaman askeleen pätkän seuruuta, jonka lopussa reagoi liikkurin "kiitos"-sanaan.

Sitten kontaktihäiriköintiä. Kapulan heittely oli aika paha, siinä oli pakko muljauttaa silmiä ja heiluttaa korvia. Ja kun vapautin leluun, meni tietenkin hakemaan ah, niin ihanan kapulan... Mutta näissäkin Luu kyllä skarppaa hyvin, kun tietää, mitä treenataan.

Tunnari. Omat sikin sokin. Seisoin parin askeleen päässä kasasta. Teki todella hyvin töitä. Eikä edes purrut kapulaa, korjasi vain otetta noston jälkeen.

Kaukojen tekniikkaa. Ylösnousuissa pystyn jo ottamaan askelta taakse. S-M on parempi kuin S-I. Luu tarjoili innoissaan myös moita ja kierimistä. Muun muassa.

Tuittukin ehti tehdä muutaman kaukojen vaihdon.

Lyhyet paikallaolot. Istuminen ok.

Makuussa ekana alas, jalka-avulla jätti etutassutkin suoraksi. Sivulle nousu oli jähmeä, otin sen vielä erikseen uudestaan.