Tänään suunnattiin Luun kanssa agitreeneihin vaaleanpunaiset lasit silmillä. Onhan sentään ystävänpäivä <3 Luu olikin varsin kilttinä. Tiistaisesta jyräämisestä ei ollut tietoakaan, vaan se ohjautui kevyesti ja reagoi hyvin rytmityksiin. Kyllä voi kuulkaa sama koira tuntua erilaiselta viedä! Ohjaaja sen sijaan oli vissiin turhankin lepsulla tuulella. En tainnut keskittyä kunnolla, vaan olin huolimaton ja ohjasin huonosti. No, meillä treenit on sitä paremmat mitä suuremman osan virheistä voi laittaa ohjaajan piikkiin... Joten nämä olivat varsin hyvät treenit :)

Rata oli kuulemma Jaakon treeneistä, muutettuna tosin. Alkuperäisessä oli ainakin mielenkiintoinen putki-keppi-hässäkkä, joka jätettiin pois. Ihan mielenkiintoisia kohtia jäi jäljellekin ;)

Alkupätkä meni hyvin, mitä nyt ekalla kierroksella olin vähän kuutamolla, enkä ohjannut kunnolla yhtä hyppyä. Sitten olisi pitänyt kiertää miniputki jompaa kumpaa puolta, mutta tätä ei saatu onnistumaan. Yritin leijeröidä sen putken, mutta Luu ei tajunnut. Palkattiin kerran, mutta ei jääty sitten sitä hinkkaamaan. Täytyy joskus kokeilla, johtuiko vaikeus vain siitä, että mun jalat jää putken taakse ja treenata erikseen. Luulisin, että ollaan kyllä joskus semmoisia tehty... Paremmalla ajoituksella tämä olisi varmaan onnistunut putken toista puoltakin, mutta se jäi kokeilematta, kun tuntui niin mahdottomalta ehtiä.

Sitten jumittiin yhdessä kohtaa kauemminkin, eikä meinattu päästä mihinkään. Luu tiputti rimaa, luki valssia leikkaukseksi ja lähti selän takaa omille reiteilleen. (Ei muuten tasan meinannutkaan lähteä, kun vaan muistin KATSOA sitä!) Ja seuraavassa kohdassa osuttiin putkesta kepeille vasta kolmannella yrittämällä, kun ensin piti kokeilla hyppy toiselta puolelta ja puomi toiselta puolelta. Ohjauksen piikkiin nämäkin, oli vähän vaikea ajoittaa omat kääntyilyt siihen lyhyeen väliin.

Sitten oli jotain pientä putkesta kääntymisen kanssa (sain aika helposti Luun takaisin sisään ulostulopäästä) ja semmoista, mutta seuraavista kohdista selvittiin lopulta. Loppuun yritin tehdä tuplasylkkäriä, mutta se ei ottanut onnistuakseen millään. Tilanteeseen tultiin lujaa, ja vaikka sainkin hyvin ennakkoa ja ehdin ihan hyvin, ja Luukin vielä jarrutti kiltisti, en vaan osannut rytmittää sitä. Ilman vauhtia onnistui ja lopulta tosi kankeasti vihonviimeisellä yrityksellä, kun aikakin oli jo loppunut :)

Kerrankin kun oli kamera mukana, niin mentiin näin takkuista rataa :D Osa sekoiluista on leikattu pois, mutta jäi niitä sinne ihailtavaksikin... Mutta virheet ovat ystäviä! Niistä opitaan <3 Klik! Ja taustamusiikki on tietty ystävänpäivän kunniaksi ällösöpöä Bruno Marsia.