Kevyt treenipäivä taas. Lähdin kotoa kolmelta ja palasin kymmenen aikaan. Siinä ehti treenata agia, kouluttaa agia, kävelyttää ja uittaa koiria pariin otteeseen ja treenata vielä tokoa.

Marken treeneissä taas aloitettiin. Mentiin pitkää rataa pätkissä. Ensin sai mennä normaalisti, sitten toisella kierroksella karkki suussa, eli puhua pukahtamatta ;) Otin kyllä oikeuden sanoa lähtökäskyn, koska sitä ilman Luu ei saa lähdöstä hievahtaa. Samoin kepeillä käskytin, koska se nyt on meillä niin suullisella käskyllä haettava este.

Ensimmäisellä kierroksella mentiin kymmentä estettä ja ne sujuivat jopa ihan kivasti. Pitkän vauhtisuoran jälkeen en kyllä saanut Luuta oikein vedettyä kauempaan putkenpäähän. Tämä tehtiinkin sanattomalla kierroksella suosiolla helpomman kautta, kun ei mulla ollut huutamisen lisäksi oikein mitään keinoa edes yrittää. Alkuun tein ihmisnuolen, johon reagoi ihan kivasti. Välillä rima rapsahti. Kepeillä pystyin hyvin kiilaamaan toiselle puolen, että ehdin tekemään takaakiertoa. Sen jälkeiseen ennakoivaan valssiin reagoi hyvin, kerran liikaakin.

Toisella kierroksella jatkettiin tästä esteelle 22 ja nyt meno olikin tuttua tuskaa. Luu ei pystynyt istumaan lähdössä, kyyläsi jotain, roiski rimoja ja kiilaili esteistä ohi. Olisi varmaan pitänyt luovuttaa siinä vaiheessa, kun se oli lähdössä vähän väärällä ilmeellä. Tätä ongelmaa ei vaan ole aikoihin ollut, niin en jotenkin osannut reagoida. Tässä pätkässä oli kyllä vaikeita kohtiakin. Jotenkin en esimerkiksi vaan ehtinyt suoran putken jälkeiseen takaakiertoon... Sitten piti tehdä putkeen kaksi tiukkaa takaaleikkausta ja ahdas käännös kepeille. Tässä kuviossa ei kyllä saatu rytmiä kohdilleen, vaikka se jotenkin saatiinkin räävittyä. Karkkikierros jäi yrittämättä, kun tässäkin käytettiin niin paljon aikaa.

Kokeilin vielä lopuksi mennä rataa alusta asti, mutta ei siitä oikein mitään tullut.

Oman koulutusvuoron jälkeen huristeltiin Nesteen huoltotauon (vessaa ja evästä) kautta Hakametsän nurtseille tokoilemaan valkkuryhmäläisten kanssa.

Luu aloitti ruudulla. Lähetin taas suorilta ilman näyttöä. Lähti kyllä reippaasti oikeaan suuntaan, mutta paikka oli hakusessa. Päätyi vasemmalta kaartaen vasempaan takanurkkaan ja takareunasta yli. Kävin korjaamassa oikeaan paikkaan ja eikun uudestaan. Ja eikun uudestaan melkein samaan paikkaan. Ennen kolmatta kävin sitten näyttämässä ja tämä meni paremmin.

Tunnari tehtiin kisamaisesti. Kapulat ringissä. Luu ei heti löytänyt niitä pitkästä ruohosta, ja kun lopulta bongasi, meni vähän kita auki jotain kapulaa kohti. Ei tainnut ihan koskea. Sitten teki hyvin töitä ja toi oman. Noston jälkeen korjasi otetta, mutta muuten ei edes purrut. Kehuin luovutuksesta, mutta otin sivulle siirtymän ennen vapautusta. Näitäkin pitää vaan tehdä.

Metallia, kisamaisesti sitäkin eteentuloon asti. Eka oli ihan ok, ei siis tehnyt mitään ihmeellistä eikä kalistellut. Annoin toki muistutuskäskyn edelleen. Tokaan vaihdettiin Inton kapula. Nyt piti huonommin ja ihan törkeän huonosti lähellä eteentuloa. Tästä moitteet ja uudestaan. Sitten taas ihan ok.

Liikkeestä istuminen kisamaisesti. Nyt oli hyvin muistissa ja teki hyvin. Annoin kyllä aika selkeän vartaloavun.

Kaukojen alkuja ja tekniikkaa. Jätöissä hyvä asenne. Ensin M-S-vaihto ihan hyvin. Sitten M-I-S, jossa istuminen huono ja seisomisen vain meinasi tehdä. Korjauksella taisin tehdä pelkän istumisen...? Se kuitenkin hyvin. Tekniikkatreeneihin Luu ei oikein enää jaksanut keskittyä ja pälyili vähän yleisöäkin. Ihan läheltä onnistui. Pitäis noita häiriöitäkin treenata. Kaikkee pitäis, kun vaan kerkeis.

Paikallaoloista tehtiin vaan tosi lyhyt makuu. Käytännössä vaan käytiin piilossa. Se tosin vähän venyi, sillä juuri päästyäni puskaan, Luu oli nostanut leukaa. Kävin siis vähän palauttelemassa, jonka jälkeen pysyi kiltisti. Nousussa annoin varuiksi ja muistutuksesksi pitkästä aikaa jalka-avun.

Loppuun otin vielä yhden ruudun toisesta suunnasta. Kävin suosista näyttämässä. Kaarsi taas vasurin kautta, mutta meni ihan hyvään paikkaan.

Tein Tuitunkin kanssa tunnaria. Molemmilla kerroilla oman löytyminen ja tuominen oli ihan pala kakkua. Vaikeus on siinä, kun pitäisi odottaa ja keskittyä tekemiseen ja mennä sinne kapuloille... Tuittu teki myös tomerana kaukoja Maijun ja Ellin kanssa.

Nyt on bordercolliekin vähän väsynyt :)