En ollut alunperin ajatellut osallistuvani TamSKin iltakisoihin. Luu on aina kadottanut Tallilla vähäisenkin järkensä ja itsellänikin on siellä ahtaudessa ja metelissä keskittymisvaikeuksia. Mutta kun suurin osa valkkuryhmästä oli kisaamassa ja normitreenit peruttiin, niin sama kai se sitten on pari lahjakorttia tuhlata... Ja toisaalta, niinhän se on, että aina kannattaa yrittää ja koskaan ei saa luovuttaa!

Tuomarina oli pitkästä aikaa Salme Mujunen. Ykkösten rataa ja koko kentän pitkän sivun mittaista hyppyloppusuoraa katsellessani odottelin kauhulla kakkosten kiemuroita. Mennäänkö samalla kaahotuksella vai tuleeko kakkosille jo kolmosissa nähtyjä teknisesti haastavia kuvioita? Todellisuus oli jotain siltä väliltä. Alkuun pari käännöstä, muuten pääasiassa suoraa. Profiili oli tosi simppeli, mutta se vauhtihan siinä hirvitti.

Luu oli hallissa aika kamala ja lähdössä jumitti taas radan keskikohtaa (putkea?) päin ja hilautui eteenpäin. Olin suunnitellut reilumpaa sivuirrotusta alkuun, mutta oli pakko mennä vähän lähemmäksi hyppyjä varmistamaan, ettei se kiilaa ohi. Mutta vastoin kaikkia merkkejä ja ennakko-odotuksia, radalla Luu keskittyi järjettömän hyvin ja teki kiltisti kaiken! Annoin Luun mennä itte ja sehän meni! Myös omassa psyykkauksessa onnistuin kerrankin loistavasti. Hoin vaan mielessäni, että "Keskity. Katse koirassa. Ajatus esteessä." ja PÄÄTIN, että annan koiran kaarrottaa vaikka kuinka, mutta teen silti kaikki ohjaukset rauhassa ja suunnitelmien mukaan. Alku levisikin aika tavalla, mutta se ei häirinnyt mua ollenkaan :) Tyynenä vaan jatkettiin eteenpäin. Kyllä loppusuoralla ehti vähän jännittää, että vieläkö se räjäyttää renkaan tai menee vikasta ohi, mutta ei, siististi juostiin maaliin. Mun Luu teki nollan! <3 Ja voitti kans!

Luun seesteinen suoritus :)

Nipsun kanssa olikin sitten suorastaan leppoisaa mennä. Kolmosten radassa oli pari haastavaa kohtaa, vaikea kepeillemeno ja kiirus suoran putken jälkeiseen takaakiertoon. Ja kolmen hypyn serpentiini isoilla väleillä, mutta näissä olen kehittynyt sen verran, että en edes jännittänyt sitä :) Nipsun radassa oli äkkiseltään laskien semmoinen seitsemän kohtaa, jotka eivät menneet niinkuin olisin halunnut tai niinkuin olin ajatellut. Papukaijamerkki sille, joka löytää kaikki! Muutama selkeä kökköys siellä on, mutta tuo itse ratasuorituksen aikana havainnoimieni määrä kertoo jotain itsekritiikkini tasosta. Jokainen epätäydellisyys meinaa herpaannuttaa ohjauksen, mutta nyt olin tehnyt kotiläksyni ja keskityin pitämään pään kylmänä. Joten vaikka rata ei ollut (varsinkaan omalla mittapuullani) nätti tai sujuva, onnistuin päätavoitteessa täydellisesti! Ja se palkittiin 0-voitolla, voiko parempaa vahvistusta saada?! :)

Nipsun 0-rata :)

Olipa huippu päivä! Ihanaa, kun välillä menee hyvin!