Tuittu on ollut viimeksi agilitytreeneissä 5.12., kun pakkaset vähän pidensivät valmennusryhmän treenitaukoa. Vaikka kisat sujuivatkin ihan hyvin tuossa välissä, niin eilen palattiin taas työn pariin. Saara veti tekniikkatreenit, joissa tehtiin ensin lyhyempi ja sitten pidempi rata. Mukana oli mm. välistävetoa ja ohivientejä. Tuittu oli tosi kivan ja liukkaan tuntuinen :) Tosin parissa kohtaa se sujahti jopa vähän turhan liukkaasti väärälle esteelle... Itse en ollut niin pihalla kuin edellisen tauon jälkeen, mutta tosiaan pari virhearviointia tuli tehtyä.

Heti alkuun Tuittu meni ykköshypyn jälkeen putken sijasta hypylle. Ja siitä parin esteen päästä putken lähimpään päähän. Alku korjaantui ihan tiukemmalla ohjauksella, mutta putkenohitus ei. Sinne se vain painui, vaikka karjuin ihan tosissani... Ärsyttävää toki, mutta toisaalta aika söpöä, Tuitulta. Luovuin sitten vedolla viennistä ja vaihdoin ennen putkea puolta persjätöllä. Se toimi hienosti, vaikka aika tiukille menikin. Loppurata sujui sitten hyvin. Välistävedotkin ihan ok. Yhdelle valssille tuli melkoinen hoppu, mutta Tuittu ei ehtinyt kaarrottaa, kun vaan menin ja tein sen. Loppusuoralla vielä leijeröitiin, sekin ihan hyvin.

Toisella radalla töksähdettiin samantapaiseen kohtaan, kun koira piti viedä poikittaisen hypyn ohi putkeen. Tähän olisi voinut valita varmemmankin suunnitelman, mutta halusin yrittää ihan vedolla niin, että Tuittu jäi mun ja hypyn väliin. Ehtiköhän se kolme vai neljä kertaa ottaa sen hypyn... Kerran se meni hypystä ohi, mutta putken kauempaan päähn. Ratkaisuksi keksittiin semmoinen, että otin edellisellä hypyllä vähän enemmän etumatkaa. Tuitun vauhti tietty vähän kärsii kun jätän sen liian kauas, mutta tällä sain sen tulemaan oikeaan suuntaan ilman epäröintejä. Kun tämä kohta saatiin sujumaan, mentiin koko rata nollana muuten, paitsi viimeisenä esteenä olleeseen putkeen Tuittu meni väärästä päästä. Se meni ihan mun piikkiin, kun huokaisin pitkän radan jälkeen aavistuksen liian pian. Lopun keppikohtaa kokeiltiin vielä toiselta puolen niin, että otin sivuetäisyyttä ja leijeröin muurin. Näitä ei olla treenattu aikoihin, eikä Tuittu kestänytkään kepeillä loppuun. Tehtiin sitten kerran palkan kanssa ja lopetettiin siihen.

Luu aiheutti taas häiriötä ja sekasortoa mm. tunkemalla päätään ulos häkistä, vinkumalla, syömällä Ellin häkissä lampaantaljaa ja repimällä loppulenkillä reiän Maijun takkiin. Silti se on kaikkien mielestä niiiin söpö. Ihme juttu. Musta tuntuu, että Luu ei ole viime aikoina kasvanut yhtään. Maijukin todisti, että ei se kyllä viime näkemästä paljon isompi ole. Mikähän kääpiöbortsu siitä vielä jää...?

Aikaisemmin päivällä käytiin Luun kanssa Mustissa ja Mirrissä katsomassa häkkejä. Ei siellä kuitenkaan ollut mitään hyvää ja halpaa, joten jätin asian vielä hautumaan. Kyselin myös raatoja, mutta ne ovat kuulemma loppu joka paikasta ja tavarantoimittaja on luvannut lisää tammikuun lopussa. Kunnon hittilelu ;) Ostettiin sitten vaan yksi semmoinen vinkuvalla karvahännällä varustettu pallo, kun Luu sen ihan itse valitsi ja poimi hyllystä. Samalla reissulla käväistiin Citymarketissa. Ruokaostosten jälkeen otin Luun hengailemaan ja leikkimään sisäänkäyntien luokse. Nähtiin siis ihmisiä, autoja, ostoskärryjä ja bonuksena vielä semmoinen ostoskärryjen kuljetusauto (kai sille joku oikea nimikin olisi...). Mikään niistä ei häirinnyt häntäpallossa roikkumista. Meillä oli siis vain tuo yksi lelu mukana, mutta aika hyvin Luu toi sitä takaisin.