Tänään Luun agilitytreenit. Se oli lämppälenkillä jotenkin vähän kuriton. Lämppään sen nykyään (törkeästi) irti, koska niin saan sen ravaamaan. Ei se mitään mahdotonta tehnyt, mutta hiipparoi odota-käskyjen jälkeen ja semmoista pientä. Piti sanoa asioista monta kertaa ja hermot kiristyivät. Olin siis aika skeptinen treenien sujumisen suhteen. Mutta vielä mitä - Luu oli kiltti!

Marke oli viikonloppuna Janitan koulutuksessa, joten saatiin sieltä tuliaisia. Ihan kivoja. Radalla oli joku vajaa 30 estettä ja jaoin sen 3-4 pätkään. Lopusta en ollut ihan varma, kun en kuvitellut meidän sinne asti pääsevän, joten siksi liukuma ;)

Ensin ekat kuusi estettä, jossa oli aika ahdas saksalainen-ennakoiva valssi-yhdistelmä. Saksalaisen takaakiertoon piti lähettää kohti takana olevaa putkea, jota tietty pelkäsin. Ekalla kerralla en ehtinytkään tehdä sitä, kun jäin varmistelemaan. Luu ei kuitenkaan meinannutkaan mennä putkeen ja toisella yrityksellä koko hommeli onnistui :)

Seuraavassa pätkässä piti vähän keskustella siitä, reagoidaanko ihmisnuoleen vaikka niinkuin jarruttamalla ja kokoamalla. Luu oli ensin sitä mieltä, että ihan turhaa, kun niiden ohjaajan käsien yli voi hypätä yhtä hyvin. Näkyi vain mustavalkoinen viuhahdus silmänurkassa, kun Luu leiskautti. Tämä toistui kaksi kertaa, mutta sitten löytyi korvat ja jarrut. Se siis korjasi toimintaansa jo kolmannella toistolla! Eikä pahemmin edes protestoinut. Yleensä Luu murisee, kun se joutuu jarruttamaan.

Tässä oli myös aika hankala kuvio, jota jouduttiin tekemään monta kertaa. Takaakierto-päällejuoksu-poispäinkäännös-lähetys ja sitten piti vetää ahtaasta välistä. Ongelmat olivat kuitenkin vain ohjauksellisia, eikä Luu jotain yksittäistä riman pudotusta lukuunottamatta tuhmaillut.

Palkkasin tämän pätkän kepeille, koska tein siihen päällejuoksun. Otin sen vielä uudestaan ilman palkkausta, ja kyllä se näköjään sen kesti. Ei olla kyllä taidettu tuommoisia kamalasti tehdä. Puomille asti ehdittiin mennä, taisi olla este numero 21. Siinä jäin taakse ja Luu jäi ärsyttävästi liian ylös. Luulen, että tämä on vaan joku vaihe, kun olen nillittänyt vinouksista, joten en ole kamalan huolissani. Itse asiassa ihan hyvä, jos sitä vähän mietityttää ;)

Loppulenkilläkin Luu oli normaalia rennompi ja rauhallisempi, eikä sillä ollut tarvetta viilentää itseään lumihangessa. Vääntötreenien jälkeen se on aina niin ekstaasissa, käy onnessaan tökkimässä mua ja piehtaroi lumessa.

Nyt se sitten nukkuu. Taitaa olla kovin rankkaa olla kiltti...!