Luu pääsi tänään (ja pääsee huomennakin) agiliitämään westieiden kanssa Mouhijärvelle. Meidän ryhmässämme oli kyllä vain yksi westie ja lisäksi aussie sekä mäyräkoira. Varsin sekalainen seurakunta siis.

Tänään treenit veti Maria. Rata oli helpompi ja vauhdikkaampi kuin Mouhiksen treeneissä yleensä. Meillehän se sopi. Vauhdin kasvaessa Luun kanssa löytyy kyllä kivasti ongelmia, joita ratkoa.

Ensimmäiset viisi estettä päästiin heti hyvin. Tein alkuun niiston, joka toimi hienosti. Ongelmia tuli kahdella rinnakkaisella hypyllä, joista jälkimmäisen kierrätin sisäkautta. Tässä tuli hosumista ja rima tippui. Siitä kun päästiin eteenpäin putkeen, niin unohdin radan! Olin juuri valittanut Maijullekin, miten en Luun kanssa muista ratoja kuin muutaman esteen kerrallaan, koska ei koskaan päästä sen pidemmälle. Maria vähän kyseenalaisti omaa selitystäni siitä, kumpi asia johtuu kummasta :D Mutta ei siis vaan pää pysy kasassa.

Kun kunnolla tsemppasin, muistin vihdoin, miten putkelta piti jatkaa ja ehdin kuin ehdinkin tehdä kahden putken väliin valssin sekä seuraavan jälkeen persjätön. Tämän jälkeen pari takaakiertoa, joista toiselle saatoin niin pitkälle, että twistiin tuli hoppu. Jotenkin Luu kuitenkin luikahti twististä oikeaan putkeen. Ja taas tein persjätön putkien väliin. Ennen keppejä piti tehdä hypylle tiukka takaaleikkaus, joka ei onnistunut. Sitä tehtiin sitten erikseen ja lopulta palkankin kanssa, kun ei sujunut. Lopulta alkoi mennä ymmärrykseen, ainakin Luulle.

Toinen kierros aloitettiin kertaamalla takaaleikkaus, joka sujuikin nyt hyvin vauhdinkin kanssa. Sen jälkeen hinkattiin sitä yhtä takaakiertoa. Nyt Luulla alkoi polla kuumua, eikä se lähtenyt lukemaan ohjausta, vaan tunki hypylle suoraan. Tätäkin tehtiin palkan kanssa sekä niin, että kielsin sikailusta. Vasta kun Maria meni seisomaan riman eteen, löytyi oikea reitti. Näissä pitäisi vaan olla tiukka, mutta itsekseen treenatessa kun ei aina ole varma, ohjasiko itse huonosti, vai oliko koira vaan tuhma.

Sitten ehdittiin tehdä vielä hetki loppurataa. Siinä ei ollut mitään erikoista, mitä nyt itse taas unohtelin rataa... Valssissa ja takaakiertovalssissa parannettiin ajoitusta. Varsinkin jälkimmäisessä pääsinkin tosi hyvin liikkeelle, kun vaan uskalsin mennä.

Ihan kivoja pätkiä saatiin aikaiseksi. Luu pysyi pääosin kilttinä, vaikka muutama rimanpudotus ja tuo takaakiertosikailu tulikin. Kovin katkonaista se meno on, mutta taas tuli semmoinen olo, että kyllä me tässä koko ajan edistytään. Mariakin huomasi, että Luun asenne on selvästi parempi kuin esim. viime marraskuun viikonloppukoulutuksessa.

Jaksan edelleen siis uskoa, että kyllä siitä vielä joskus tulee hyvä :)