Sunnuntaiaamuna vähän harmittelin, että tuli lupauduttua Luun kanssa tokokoulutusohjaajakurssille demokoirakoksi. Olin jo valmiiksi poikki ja tokojen jälkeen piti lähteä melkein suoraan kisoihin. Mutta treeni on aina kivaa. Tuommoiset tilaisuudet voivat olla myös antoisia, kun kuuntelee mitä koiran historiasta mitään tietämättömät kouluttajat keksivät vinkeiksi. Saattaa mennä ihan metsään, mutta ajatuksissa saattaa piillä myös idea, joka ei ole tullut itselle mieleenkään. Avoimin mielin siis!

Kaikki tekivät ensin kehässä kaksi liikettä, vaikka ihan kokeenomaisesti, jos halusi. Liikkeet sai valita neljästä vaihtoehdosta, joista otin ohjatun ja tunnarin. Tarjouduin aloittamaan ja mentiin kehään aika kiireellä. Tämä näkyi vireessä, Luu kävi aika kuumana. Ohjatussa tehtiin vasen. Luu kaatoi merkin (!), nosti kapulan edestä (!), pureskeli ihan kunnolla (!), tuli vinoon (vasemmalta!) eikä meinannut irrottaa (!). Saatiin esiin aika monta virhettä, jotka ovat treeneissä pysyneet poissa jo kauan. Ja yksi uusikin, tuo merkin keilaaminen. Ralf mainitsi myös edessä istumisen levottomuudesta, mutta luulen hänen tulkinneen kapulaan tarrautumisen niin, siitä kun ei maininnut mitään. Olisi ollut hyvä tilaisuus puuttua niihin näin kokeenomaisessa tilanteessa, mutta en sitten osannut reagoida, kun olin suunnitellut tekeväni kokeenomaisesti.

Sitten tunnari. Tässä oli aloituksessa säätöä, kun liikkuri ei huomannut liikkuroida täyskäännöksiä. Tein ne itse, mutta lähetyksessä Luu varasti sitten uudesta "käskystä". (Hyvä tietää, että tässäkin kannattaa treenata useampaa käskyä). Sen korjasin. Tarkisteli taas aika kauan ja liikutti jotain väärääkin, mutta ei nostanut suuhun.

Toisena juttuna treenattiin kolmea liikettä eri pisteissä. Kolme koiraa siis yhtäaikaa. Me mentiin ensin idariin, jossa tein seuraamista. Yritti taas keulia ja pompottaa, mutta kyllä se sitten tasaantui. Eka suora menee paremmin, yleensä toinen oli pahin. Kerran tein yhden istumisen ekalle suoralle, muuten vaan pelkkää kävelyä.

Sitten ruutuun, jossa tehtiin vaan aloitusta ja merkkiä. Ensin lähetin merkille, jossa malttoi olla nyt huomattavasti paremmin, vähän vain nyki. Alkaa mennä perille! Sitten keskityttiin pelkkään aloitukseen, jossa meni matalaksi ja kyyläsi merkkiä. Kouluttaja ehdotti, että yrittäisin saada sen pitämään kontaktia koko sivullaoloajan. Tiedän, että siihen pääseminen on Luun kanssa vaikea ja pitkä projekti, enkä edes tiedä, haluanko alkaa sitä vääntämällä vääntää. Katsekontaktia ennen lähetystä aion kuitenkin alkaa vaatia, koska aloitukset ovat menneet nyt hetkessä paljon huonommiksi. Pari kertaa palkkailtiin myös kontaktin pidosta heti lähetyspaikkaan siirtymisessä. Täytyy vähän katsella, mihin tämä johtaa...

Viimeiseksi tunnaria. Siinä Minna ehdotti meille namialustaa, jota ei ole Luun kanssa koskaan käytetty. Kokeiltiin. Ensin yksi tunnari kisamaisesti. Teki paremmin kuin ekalla kierroksella, mutta turhaan tarkisteli silti oman merkkaamisen jälkeen. Sitten laitettiin namialusta rivin vasempaan päähän. Pyysin Minnaa vielä näyttämään sitä ennen lähetystä ja Luu ymmärsi kuin ymmärsikin, että saa syödä namit :) Etsimisen teki nyt kyllä paremmin. Johtuiko sitten nameista vai toistosta, mutta voisihan tätä testailla!

Sitten kotiin pikatankkaukselle ja auto kohti Turenkia. Tosi kiva, kun on saatu uusi hyvä kisapaikka noin kohtuullisen matkan päähän, kiitos Jankkille! :) Kakkosten tuomarina kaikilla radoilla oli Viitasen Anne. Ihan kivat ja helposti mentävissä olevat radat, kakkoskisan alkua lukuunottamatta.

Luu oli kahdella ekalla radalla ihan kamala. Mua suorastaan suretti se, että se taas taantui tuommoiselle tasolle. Mikä ihme sen aiheuttaa? Viimeksi samassa paikassa se oli tosi kiva, eikä mun valmistautumisissa juuri eroja ole. Ensin ajattelin, että se on väsynyt viikonlopun treeneistä (eilen rankat agilityt ja ennen lähtöä tokotreenit ja treeneissä hengailu), mutta kun se sitten löysi vikalle radalle jostain aivot ja maltin, niin tämäkin teoria kaiken järjen mukaan vesittyi.

Ekan radan alkuun olen tyytyväinen. Siis neljä hyppyä ja kepit, viisi estettä :) Tein kakkoselle niiston ja kolmonen ja nelonen tehtiin uukkarina kepeille. Vaikeita hyppyjä siis, ja vaikka ei koonnut niistoonkan kunnolla, niin piti rimat. Keppien jälkeen ei irronnut suoraan edessä olevaan putkeen. Mulla ei ole tätä videolla, joten en tiedä, saattoiko ohjaus olla niin päin persettä. Muutenkin tuli kaikkia kisavireongelmia: hiipi aalla ja meni keinulla vinoon (valssasin). Hypyllä 12 tippui sitten rima. Se oli ihan samantapainen tyhjään hyppy ja 180 asteen käännös kuin eilispäivän treeneissä se, mitä hinkattiin sata vuotta.

Toka rata oli ihan pohjanoteraasaus meiltä molemmilta. Musta tuntuu, että jos Luu menee idiotismitilaan, niin mäkin jotenkin jäädyn ja ohjaan entistä huonommin. En uskalla liikkua kunnolla (kai nyt, jos koira vaan jahtaa...) ja yritän jäädä tyyliin taakse käskyttämään. Ihan kuin koira pystyisi siinä fiiliksissään mitään käskyjä kuuntelemaan... Radan alku oli kyllä aika vaikea. Kaksi hyppyä ja ehkä joku 45 asteen käännös puomille. Puomilta jatkettiin keskellä sen alla olevaan putkeen, joten ohjaajan oli käytännössä ihan pakko päästä puomin sille puolelle, käännöksen ulkokurvin puolelle. Pyöri vaan mielessä se Riihimäen kisa, jossa Luu tippui puomilta :( Kai mä sitten alitajuisesti valitsin ohjauksen, jossa isoin riski oli saada koira ohi koko puomista. Takaaleikkauksessa pelkäsin juuri sitä tippumista, koska ollaan ylipäätään tehty tosi vähän takaaleikkauksia kontakteilla, varsinkaan noin jyrkkiä. Tein siis ihmisnuolen kakkoselle ja yritin lähteä siitä ajoissa kertomaan liikkeellä suuntaa puomille. Tässähän on se ongelma, että jos lähden ihmisnuolesta ajoissa, Luu ei jarruta, joten suorituksessa ei toteutunut kumpikaan osio, vaan Luu ryysi kakkosen ja jatkoi matkaa täysiä mun edestä puomin vieressä (väärinpäin) olevalle pituudelle. Jatkettiin. Puomilla jouduin korjauttamaan suoraksi, kun meni vinoon mun jäädessä taakse. Sitten putkeen, jonka jälkeen seisoin kohti keppejä ja käskytin kepeille. Luu ryysi mun linjan poikki vasemmalla olleelle aalle. Kääntyi ylösnousulla ympäri ja huusi. Tässä vaiheessa taisin sanoa sitä idiootiksi, en kuitenkaan saanut moitteita tuomarilta :D Keppien jälkeen oli taas kaksi rinnakkaista hyppyä uukkarina, siinä rysäytti ekan riman alas, joten lopetettiin rata, vihdoin. Ei ole aikoihin mennyt hermot noin pahasti, mulla niin kiehui pää! Videolta varmaan näkee, miten savu nousee korvista, mutta en viitsi sitä edes ladata.

Tokan radan jälkeen harkitsin kotiinlähtöä. Otti päähän ja väsyttikin hulluna. Mutta ajattelin sitten varmaan, että eipä se enää huonomminkaan voi mennä, ja on edes mahdollisuus saada joku pikkuriikkinen onnistumisen tunne. Ja pieni ihme tapahtuikin, hyppärillä mulla oli käsissä ihan eri koira...! En tajua. Tämän radan aivottomuuksista vastasikin sitten vaihteeksi ohjaaja, ettei vaan turhan hyvin menisi. Olin onnistunut suunnittelemaan peräti kaksi ohjausta, joihin en vaan ehtinyt. Eka persjättö putkelta pussiin oli sentään aika lähellä, mutta sitten se vika valssi oli niin tuhoon tuomittu. Tajusin Luun mennessä putkeen, että ei tule ikinä onnistumaan, mutta en ehtinyt vaihtaa plan beehen. Menin sitten vaan tyylikkäästi koiran eteen aloittamaan sata vuotta myöhässä olevaa valssia. Luuhan siis hyppäsi jo siinä vaiheessa, joten rima alas. Korjattiin ja mentiin pois, mutta totesin ihan ääneenkin, että se oli kyllä mun moka...:D Ja oli pakko palkata Luukin.

Hyppäri