Valkkuryhmän perjantaitreenit pidettiin taas Näyttämönpuistossa. Kiva paikka treenata, nurtsia, paljon häiriötä ja sopivan kävelymatkan päässä :) Aikataulut olivat tällä kertaa porrastetut, osa aloitti aikaisemmin ja osa jatkoi myöhempään. Marke ja Sallakin tulivat mukaan tavoitteellisten ryhmästä.

Ensin tehtiin paikallaolot, tällä kertaa pelkkä makuu. Maahan mennessä Luu ei laittanut heti päätä maahan, joten siitä piti sanoa. Muuten hyvä.

Seuraamista liikkuroituna. Semmoinen kisamainen setti. Hihna oli mukana, mutta en tainnut antaa kertaakaan palautetta. Paikka pysyi kohtuullisena, mutta painoi välillä. Kuulemma alkoi loppua kohden aueta takaa ja käännöksissä dippasi päätä. Askelsiirtymissä tai muissakaan ei tällä kertaa mitään kardinaalimokia.

Sitten tunnari. Kapuloita enemmän, riveissä. Menin lähemmäksi vahtimaan. Luu tuli vähän vauhdilla ja liirasi ensin puolitoista metriä kapuloista yli. Aika hätäisen näköisesti työskenteli, mutta ei nostellut vääriä, vaikka aika kauan joutui etsimään. Ehkä levottomuutta vielä siitä viime viikon treenistä...? Nyt pitää saada vähän malttia takaisin.

Ohjatun suunnat kahdella kapulalla, ilman merkkiä. Heidi vei ensin kisamaisesti molemmat ja lähetin ensiksi viedylle eli vasemmalle. Sitten vasen palautettiin ja lähetin oikealle. Tässä välissä kyllä palkkasin kerran kontaktista. Suunnissa ei ongelmia ja kapulatkin nosti takaa. Oikealla meinasi säheltää, kun oli kyllä kiertämässä taakse, mutta yritti tarttua vähän liian aikaisin. Sohaisi jotenkin siihen laippaan, mutta korjasi kyllä. Varmaan voisi jo lisätä keskikapulan. (Ainakin ensi viikoksi vaan jätetään tämä tauolle ja keskitytään voittajaan.)

Kaukojen jättöjä. Ekalla palkka heti kääntymisestä. Tokalla annoin nopeasti kääntymisen jälkeen istu-käskyn, nousi, mutta jähmeästi. Menin palkkaamaan namilla. Kolmannella maasta seisomaan, siitä vapautus leluun. Oli kyllä vähän siirtänyt jalkaa eteen. Neljäs vielä käännöksestä vapautuksella. Kaverit häiriköi jotain taustalla. Musta vaikutti aika skarpilta (korvat kyllä heilui), mutta en toki odotuttanut kovin pitkiä aikoja.

Porukan vaihtuessa tehtiin vielä uudet paikallaolot, nyt istuminen ja lyhyt makuu. Istuminen hyvä. En palkannut, vaan kehuin vaan koemaisesti ja valmistauduin makuuseen. Nyt meni kerrasta pääkin maahan. Makuussa oli aika härdelliä, kun eräs koirien ja piilon välistä kulkenut koiranulkoiluttaja antoi ison koiransa hillua kävelytiellä fexinmitan päässä, nostaa koipeaan meidän tavaroiden valtaamaa penkkiä vasten (?!) ja päästi sen melkein naama punaisena räyhäävän Tuitun luokse. Makuurivistöönkin tuli elämää, kun siellä koettiin tarpeelliseksi kommentoida moista toimintaa. Syytä kyllä olisi ollutkin, kaikennäköistä urpoilua sitä näkeekin. Luu taisi olla ainut, joka makasi hiljaa ja hievahtamatta. Muissa liikkeissä littanaominaisuus ei ole elämää helpottava juttu, mutta paikkamakuussa se on kieltämättä ihan kätevä :D

Lopuksi tehtiin juttuja vielä itseksemme.

Jäävien hinkkausta. Nekin saadaan jättää nyt tauolle ja tehdä tehokuuri istumista. Ei meinaan istunut. Seisominen on mennyt paljon paremmaksi ja maahanmenossa ei ole mitään ongelmaa. Mutta ei vaan istu...

Pari luoksetulon hetsausta, vähän pidemmältä matkalta. Stoppeja kierroilla. Ei tehnyt oikein millään hyviä.

Loppuun merkkiä ja ruutua. Muutama merkille meno. On nyt ehkä turhankin lähellä ja meinaa koskea merkkiä. Muuten ihan hyviä. Sitten merkiltä ruutuun. Tuli Luulle aika yllärinä, eikä yhtään tiennyt minne mennä. Lähti kuitenkin suunnilleen oikeaan suuntaan ja uudella kehoituksella bongasi ruudun. Tajusi sentään, mitä etsiä. Ajattelin, että toisella yrityksellä osaisi mennä, mutta meni taas ylimääräisellä kaarroksella. Palkkasin kuitenkin. Kolmannella kävin näyttämässä ruudun, ja sillä meni sitten niin kuin pitääkin. Tehtiin ekaa kertaa ruutua merkiltä vasemmalle, parilla edellisellä se on ollut oikealla, joten sikäli uusi juttu.

Pikkukoiraosasto sai lähinnä katsella. Tuittu teki lopuksi ruutua. Kävin näyttämässä paikan ja Tuittu lähti kyllä hirveellä tohinalla ruutuun päin, mutta viimeistely tökki. Kyllä se välillä sinne sisällekin osui. Mutta ainakin motivaatiota oli, kerran se karkasikin. Tehtiin myös kaukoja vanhalla kunnon pöydänreunametodilla, eli jätin Tuitun nurtsin läpi kulkevan polun taakse. Siellä se pysyi. Jossain vaihdossa oli hässäkkää, mutta teki aika kivasti. Jopa eka M-I-vaihto onnistui, siinä Tuittu nousee tosi helposti seisomaan.

Nipsu sai tehdä tolpankiertoja. Aloitin läheltä, mutta lopulta se lähti kiertämään jo ihan reilun matkan päästä. Hyvin Nipsulta! Nipsu teki myös läpi koko vaikuttavan temppurepertuaarinsa. Eli istui, meni maahan (käsiavulla), antoi tassua ja läpyt. Huomenna päästään onneksi treenaamaan sen omaa lajia :)