Taas käytiin "ihan vaan nopeasti" tuossa lähikentällä tekemässä jotain pientä. Mä en tajua, miten sitä aikaa kuluu aina niin paljon...?! Kimppatreeneissä ehtii 15 minuutin vuorollakin tehdä jo vaikka mitä, mutta kun lähden yksin kentälle, aikaa kuluu helposti joku tunti. Toki rakenteluihin ja säätöihin menee aikansa, ja palkkaaminenkin tulee usein tehtyä pidemmän kaavan kautta.

Tehtiin alkuun muutama luoksetulon jättö ja leluun vapautus. Viimeisellä sain Luun hytkymään, kun hytkyin itse. Ei se silti kovin hulluna ole, pötköttelee kaikessa rauhassa.

Seuraamista. Alkuun taas niitä vasempaan käännöksiä, hinkataan nyt! Ei vaan tunnu menevän miksikään. Nyt tein semmoista, että lähdin käännöksestä pakittamaan. Kyllä se korjasi asennon suoraksi, mutta yhtä laiskasti kuin kääntyykin. Taidan tehdä näitä sunnuntaina, jos Marialla tulisi mieleen joku kikka kolmonen.

Seuraamisessa myös temponvaihteluja. Ensin suoraan juoksuun lähtöjä, juoksusta stoppeja ja juoksusta hitaaseen siirtymistä. Näissä skarppasi aika hyvin ja teki kivasti töitä jarruttaakseen. Hitaassa yritin hakea sopivaa tempoa, jossa Luu pystyy kävelemään. Hitaassa alkaa tosi helposti painaa, vempuloida ja kiertää päätä. Palkkailinkin ahkerasti hyvistä parinkin askeleen pätkistä esim. oikealle kääntyessä. Normikäynnissäkin muutama stoppi ja täyskäännös seis.

Idarin asentoja. Kolme settiä järjestyksillä M-S-I, S-I-M ja S-M-I. Ekassa ja vikassa palkkasin kaikki asennot, keskimmäinen tehtiin kokonaisena. Kaikki asennot oikein! Paitsi yhdessä seisomisessa sattui joku moka, kun Luu pysähtyi, mutta lähtikin sitten perään seuraamaan. Väärinkäsitys, työtapaturma.

Kaukojen tekniikkaa takapalkan kanssa. Keskityttiin nyt vaan ensin S-M ja sitten S-I-vaihtoihin. Tein ensin lähempää ja sitten kauempaa, ja kävin aina korjaamassa, jos teki väärin. Tuskaisen vaikeaa! Ja on niin vaikeaa pitää niistä kriteereistä kiinni. Välillä tassut pompsahtavat paikallaan, välillä luistavat ihan vähän hiekalla Luun niiatessa. Yritä siinä nyt sitten olla looginen.

Lopuksi merkkiä ja ruutua. Tääkin on mennyt ärsyttäväksi, kun Luu jää nykyään aina sillä ekalla lähetyksellä merkin eteen. Nyt teki sitä myös uudestaan, onnistuneiden jälkeen. Kävin siirtämässä niskasta käsin oikeaan paikkaan (tosin ehti yleensä luikkia sinne jo ennen kuin pääsin käsiksi) ja sitten otettiin uudestaan. Kun saatiin merkki sujumaan, palkkasin sen. Sitten treenattiin merkillä pysymistä. Hytkyin, kääntelin päätä ja haukoin ilmaa. Ei mennyt hämyihin (no, vähän taisi jostain nytkähtää), eikä myöskään kuumunut niin, että olisi tarvinnut äännellä sitten, kun sai mennä.

Ruutuun pääsi kaikkiaan kolme kertaa, kahdesta suunnasta. Hyvin meni joka kerta ihan takarajalle. Ruudun paikka on kyllä ollut tosi hyvä, kop kop! Ruutuun menossa oli ihan hyvät häiriöt, sillä siihen ruudun viereen oli ilmestynyt pari jalkapallloilevaa pikkupoikaa. Heidän maalinsa nurkka oli muutaman metrin päässä ruudusta ja välillä pallo lenteli ruudun läpi. Ekalla kerralla Luu katseli poikia (tai palloa...) odottaessaan ruudussa, mutta muuten ei paljon häirinnyt. Eivät pojatkaan näyttäneet hirveästi pelästyvän, vaikka yhtäkkiä heitä kohti juoksi koira ihan miljoonaa... Tai siis eihän Luu heitä kohti juossut, vaan RUUTUUN <3