Sunnuntaina jatkettiin treenejä Mouhiksella. Marko koulutti. Luu oli vielä parempi kuin eilen, ei törkeillyt paljon yhtään. Pari kertaa livahti selän taakse, ei aina jarruttanut kunnolla ja tiputteli rimoja, mutta ne nyt on pientä ;)

Alussa ollutta pakkovalssia treenattiin monta kertaa. Siihen tultiin vauhdilla putkesta, mutta lopulta sain Luun ihan oikeasti jarruttamaan. Ekalla kerralla se vaan murisi hurjasti, ärsytti varmaan niin paljon. Pakkovalssi meni hyvin, kun vaan maltoin jarrutuksen jälkeen ohjata rauhassa hypylle. Tämän jälkeen oli pientä viilausta linjoissa seuraavalle hypylle ja putkeen lähetyksessä. Marko käski ottaa vähän päällejuoksukättä ennen hyppyä, ettei Luu kaarrata ohi. Jotenkin en vaan sitten toteutuksessa muistanut sitä kättä käyttää... Miten voi olla noin yksinkertainen asia niin vaikea, että sitä ei pysty enää viiden sekunnin päästä noudattamaan?! Asiat tapahtuvat vaan niin nopeasti, että en pysty ajattelemaan radalla juuri mitään. Kaiken pitäisi tulla selkärangasta. Se tarkoittaa aika paljon treeniä...

Yhtä ennakoivaa valssia tehtiin myös jokunen kerta. Kummasti homma alkoi toimia, kun paniikinomaisen "Luuluuluuluu"-huutelun sijasta olin ihan hiljaa ja ohjasin... Hyvä huomio, että se jatkuva käskyttäminen kuumentaa Luuta entisestään. Toisaalta keskityn itsekin ohjaamiseen paremmin, kun en käskytä koko ajan. Lopputreenin yritinkin olla hiljempaa. Annoin joitain estekäskyjä ja joissain haltuunotoissa yhden Luu-huudahduksen. Se käskyttäminenkin tulee vaan niin selkärangasta...

Ekassa setissä päästiin esteelle 15 asti. Pätkissä toki. Viimeisien esteiden kuviota tehtiin myös muutama kerta, ja samasta jatkettiin vielä toisella kierroksellakin. Sitä tehtiin niin, että jätin pallon loppuun odottamaan, koska Luu vähän kyttäsi sitä ja tuli helposti yhden hypyn ohi. Pari kertaa yritti kiilata loppuun, mutta sitten sujui. Päällejuoksu vikalla hypyllä ei oikein onnistunut, mutta se nyt ei ollut yllätys. Sitä ei tällä kertaa hinkattu sen enempää.

Loppuradassa oli enää kaksi kolmen esteen pätkää keppien kummankin puolin. Niistä selvittiin parilla yrityksellä, ongelmia oli lähinnä omassa ajoituksessa ja sijoittumisissa. Lopuksi ehdittiin tehdä rataa vielä alusta. Päästiin pisimmillään varmaan joku kymmenen esteen pätkä. En muista enää tarkkaan, kun pari kertaa menin vähän väärää rataakin... Esteelle 15 asti kuitenkin tehtiin parissa pätkässä. Se päällejuoksu, muutama rima ja yhdessä valssissa selän taakse. Muuten meni jo ihan kivasti!

Koska olen vähän hullu, ajelin Mouhijärveltä suoraan Tallille epiksiin. Luu pääsi vielä putkiluokkailemaan. Ajattelin, että joko se on ihan sairaan hyvä, kun on saanut päästellä pahimmat höyryt, tai sitten jo niin väsynyt, ettei touhussa ole mitään järkeä. Lopulta se oli ehkä jotain siltä väliltä. Suht maltillinen, mutta ei ehkä keskittynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Itse taas olin varsin huono, mikä ei tietenkään edesauttanut menoamme.

Rata oli todella suoraviivainen, ja yhtään hitaamman koiran kanssa ei olisi tarvinnut kuin juosta rinnalla. Luun kanssa mietitytti kuitenkin muutama linjaus. Eka kielto tuli vähän yllättäen toiselta putkelta, kun Luu meni u-putkesta ulkokautta ohi. Tämän pistäisin siihen keskittymättömyyden piikkiin, kyllähän se normaalisti putkensuun löytää, vaikka itse olisinkin hukassa. Kohta mentiin hypystä ohi, mitä en radalla edes huomannut. Noi rimattomat hypyt on tietty vaikeampi hahmottaa, eihän sitä äkkivilkaisulla putkesta tullessa välttämättä ehdi tulkita, että kummalta puolen edessä näkyvä siiveke pitää kiertää.

Seuraavassa kohdassa tulikin sitten jo arvelemani virhe. Oma linja vei hypyn ohi. Loppusuoralla sitten unohdin radan. Tai siis ohjaussuunnitelman. Piti tehdä kahdella vikalla putkella takaaleikkaukset, mutta löysinkin itseni ekan putken väärältä puolen. Loppu meni sitten sitä myöten plörinäksi.

Vähän turha reissu, mutta tulipahan taas käytyä. Videokin löytyy, kiitos Paulalle kuvaamisesta!