Keksittiin eilisissä valkkuryhmän treeneissä uusi, varmasti hyödyllinen tukilaji agilitylle. Riverdance! Tehokasta jalkatyöskentelyä kädet taskuissa :) Askelkuviotkin muistuttavat toisiaan, miettikää nyt vaikka jotain sylivekkiä tai vastakäännöstä. Tai puomitreeniä, jossa ohjaaja juoksentelee eteen ja taakse.

Tämän kerran välillä levottamaksi yltyneet tekniikatreenit veti Petri. Tehtiin lyhyitä ratapätkiä, joissa pyörittiin hypyillä ympyrää ja välillä mentiin kepeille ja puomille. Katsottiin lähinnä koirien kääntymistä, mutta saipa sinne kaikenlaisia ohjauskuvioitakin ujutettua.

Nipsu taipui ihan pätevästi. Monella radalla oli samanlainen kuvio, johon kokeilin ekalla kertaa sekä persjätön että leikkauksen. Persjättö oli luonnollisesti parempi, mutta usein siihen tuli aika kiire. Kerran en sitten ehtinytkään, mutta kun vaan lähdin rohkeasti edellisiltä esteiltä, niin ehdin hyvinkin. Menin taas pääsääntöisesti ilman käsiä. Hyvin Nipsu luki esteitä ilman huitomistakin... tai siis juuri siksi ;)

Vikalle radalle tungin yhden viskileikkauksenkin, joka onnistui. Kerran Nipsu kielsi, mutta se kyttäsi taas puomin päässä odottavaa leluaan... Koko rata oli vähän semmoista kyttäämistä, lähdössä se katsoi Katin (jolla lelu oli) suuntaan ja ehti vilkuilla sinne kesken radankin. Puomin halusin kuitenkin tehdä etupalkalla, koska se oli ihan surkea, jos jäin vähän taakse. Ei mennyt ollenkaan alas asti :(

Tehtiin erikseen myös keinua, pääasiassa pelkkää alastulolle menoa matalasta korkeudesta. Tämä alkoi sujua hyvällä asenteella. Tein myös pelkkää puomin 2on 2offia. Sitä tarjoaa hyvin (tai siis "tarjoaa" käskyllä), jos olen edessä tai vieressä, mutta takana tai muuten erikoisemmassa paikassa sijainti sekoittaa heti Nipsunkin pään. Ei ole helppoa, jos ei ole lahjottu niin mittavalla aivokapasiteetilla... Nipsuhan saattaa ihan pokalla tulla lähdössäkin "väliin" selkä radalle päin. Kurkkii sieltä sitten, että "Häh, miksi ei kelpaa?"