Käytiin kokeilemassa Luun kanssa yksi startti kotikisoissa. Tylsiä kyllä nuo yhden startin kisat, kun tuntuu että meillä se ensimmäinen yritys menee aina aina semmoiseksi höyryjen päästelyksi ohjaajan ollessa vielä unessa. Olisi tehnyt niin mieli päästä toiselle radalle! Kisat tuomaroi Henri Luomala, jonka radoista olen yleensä kolmosissakin tykännyt. Nytkin oli kivat radat, kakkosten näytti vielä kivemmalta.

Meillä meni homma pieleen jo lähdöstä, joka epäonnistui monellakin tapaa. Ensinnäkin lähtö oli tosi ahdas ja jouduin jättämään Luun lähemmäksi kuin yleensä. Toisekseen en saanut sitä lähdössä rennoksi, vaan se oli tosi kyylä ja jännittynyt. Eka rima tuli sitten alas.

Aan ylösmenon osui aika ylös, mutta osui kumminkin. Alastulo ok.

Kepeillä Luu oikasi kaksi keppiä. Olisi pitänyt vaan jäädä itse taakse, mutta aika hyvin Luu tuommoiset osaa jo hoitaa. Nyt ei vaan malttanut. Muuri-pussi -kohdassa olin ihan liian hidas ja jäin kökkimään. Luu tuli pussista vähän jaloille, kun linja vei siihen suuntaan, eikä lähtenyt hakemaan seuraavaa estettä. Siinä sitten ihan keskusteltiin hetki, että jatketaanko ajatuksen kanssa vai ilman. Vähän tylsä jäädä kisaradalla tuolleen hinkkaamaan, mutta kiva, että sain Luun lopulta lähtemään ajatus esteisiin päin.

Mun rytmitys hypyllä ennen puomia oli ihan viturallaan ja Luu hyppäsi pitkäksi. Tuli puomille siis vähän vinosta kulmasta, mutta teki tosi hyvän ylösmenon! Jippii! Alastulo oli vähän hidas, mutta suora, vaikka kääntyikin katsomaan mua. Viimeisestä kahdesta esteestä selvittiin ihan hyvin :D

Luun neljäs hylly

Mutta kyllä Luulla oli taas niin ihana päivä! Voisin väittää, että se nauttii kisoista melkein enemmän kuin treeneistä. Joka puolella on ihania ihmisiä ja koiria, joiden kaikkien se edelleenkin jaksaa kuvitella haluavan tutustua häneen. Vierailta ihmisiltä kerjätään rapsutuksia ja koiria haastetaan leikkimään, vaikka sitten heittäytymällä selälleen. Luu rakastaa kaikkia ja Luun mielestä kaikki rakastaa Luuta :) Ja loppulenkillä pääsi taas juoksemaan Kinan kanssa. Tytöillä menee hyvin leikit yksiin, kun Kina tykkää ajaa takaa ja Luu olla takaa-ajettava. Välillä pitää muistuttaa, että toiseen ei saa törmätä, eikä mielellään myöskään hypätä yli, koska siinäkin voi tulla hittiä... Mutta varsin nätisti osaavat kyllä käyttäytyä. Ja jos tulee joku läheltä piti -tilanne, molemmat katsovat heti mua ja Leaa viattomalla "Ei käynyt mitään!" -ilmeellä.

Luu katselee haikeana kakkosluokkien kisoja. Siinä vaiheessa, kun se lepuutti leukaa tuossa hyppyesteen päällä, tuomari tosin kävi ystävällisesti pyytämässä siirtymään vähän sivummalle, etteivät radalla menevät häiriinny.