Marken treeneissä oli tänään kiva ja suht helppo rata, mutta käytettiin Luun kanssa melkein koko aika yhden välistävedon treenaamiseen. Eikä siitä valmista tullut. Mä en ole koskaan osannut ohjata välistävetoja kunnolla, en edes Tuitun kanssa. Niissä on vaan joku mun kanssa yhteensopimaton osa. Ehkä pitäisi mennä jollekin kurssille. "Välistävetojen alkeet, 10 kertaa."

Ensimmäisellä kierroksella räpellettiin kuitenkin rata läpi niin, että korjailtiin virheet lennosta. Palkkasin ensin kerran lähdön, jossa Luu tarjosi kuin tarjosikin katsetta hypylle. Muuten se venkuroi taas vasemmalle. Alussa oli hyppy-keinu-hyppy-putki-suora. Eka keinun ylösmeno oli vähän siinä ja siinä, mutta Luu tempaisi siihen päälle lentokeinun, joten ei tarvinnut miettiä sen enempää. Toinen treeni putkeen, kun tulee arviointivirhe ekan kerran keinulle mennessä! Seuraavalla himmaili taas vähän, sen jälkeen ok. Ja loput ylösmenot oli hyviä.

Puomille oli lyhyt väli edelliseltä vinohypyltä. Otin siinä ihmisnuolella vastaan ja käskytin puomille. Mentiin vissiin vaan kaksi kertaa, mutta molemmilla tosi hyvä ylösmeno :) Alastulotkin oli nopeita ja suoria, mutta mä vedätin ja tein persjätön.

Sitten tuli se välistävetokohta. Ensin pyöritys, sitten hyppy suoraan, toinen hyppy suoraan, josta välistäveto viereiselle hypylle. En osannut rytmittää hypylle ja yleensä Luu kääntyi jo ennen hyppyä. Välistä sain sen tulemaan, mutta en vaan ikinä ehtinyt ohjaamaan kunnolla seuraavaa hyppyä. En siis vaan osaa liikkua! Luulen kyllä, että yksi iso syy ongelmaan on se, etten osaa ohjata koottuja hyppyjä kaukaa (eikä Luukaan osaa ohjautua). Joudun menemään liian lähelle hyppyä jarruttamaan ja sitten olen jo auttamatta myöhässä. Saatiin me se muutama kerta menemään periaatteessa oikein, mutta hyvältä ei tuntunut yksikään räpellys. Lisäksi Luu tiputteli rimoja, mikä karsi niitä harvoja sinne päin onnistumisia.

Toisella kierroksella tehtiin alkuun vielä lisää sitä välistävetoa, suunnilleen samoin tuloksin. Sitten koitettiin uudestaan alusta koko rataa. Siihen välistävetokohtaan asti päästiin ja loppuaika hinkattiin taas sitä. Ja lopputuloksena voi vaan todeta, että niitä pitää treenata :D

Mun koulutusvuoron alussa Luu pääsi vielä tekemään muutaman esteen pätkää Tiinan kanssa. Ei paljon taakseen vilkuillut. Itse asiassa mulla oli vaikeuksia saada se pois kentältä ja treenien jälkeen se pölli toiveikkaana Kiden lelua, jota oli saanut lainata. Kyllä bordercollien uskollisuus on halvalla ostettavissa :)