Tänään olin pitkästä aikaa ihan vaan katselemassa agilitykisoja. Vein palkinnot maksien iltakisoihin ja lähdin suoraan samalla reissulla Meirän hallin tokotreeneihin. Siihen väliin jäi just sopivasti pari tuntia aikaa ihan vaan katsella kisoja :) Muutamia hienoja suorituksia saikin ihailla, mutta harmillisen paljon kolmosissakin näkee kaiken maailman alkeellisuuksia. Ei kerrota koiralle ajoissa kääntymistä ja sitten se keräilee siellä leuka edellä pitkin lattiaa... Varsinkin agilityradalla oli useampikin kohta, joissa erotti kyllä, kenellä on sitä teknistä osaamista ja kenellä ei. Kati ja Into tekivät kaksi todella siistiä nollaa, joilla tulikin jaettu voitto Puubin kanssa sekä kakkossija!

Hmmm, olisi ehkä voinut käyttää tätä kisataukoa paremminkin hyödyksi ja käydä seuraamassa kisoja ahkerammin. Kun oikeasti keskittyy seuraamaan ratoja ja erilaisten koirakkojen menoa, oppii tosi paljon. Vahvistuu oma näkemys siitä, miten haluaa oman koiran toimivan. Ja saa taas venyttää treenattavien asioiden listaa... Kisojen katselussa on vaan se huono puoli, että tulee ihan tuskaisen kamala kisakuume!

Nyt pääsi lohduksi edes treenaamaan tokoa... Oltiin Maijun ja Miinun kanssa kolmistaan. Kaikki tekivät noin vartin setit ja lopuksi yhteistä hengailua sekä lyhyet paikallaolot.

Luu oli vuorossa tokana. Asenne oli nyt ihan kiva, suurimmassa osassa liikkeitä.

Tehtiin alkuun istumisia. Pienen alkusäädön jälkeen tosi hyviä! Nyt ei tehnyt pompsahdusta ja parin helpotetun jälkeen malttoi myös pysyä istumassa. Kehuin ja palkkasin siis pienellä viiveellä, ja sainkin sillä tekemiseen sopivasti rauhaa.

Luoksetuloa. Tehtiin ensin pari stoppia ja läpijuoksua tuolinkierrolla. Nää Luu tekee tosi hyvin. Kiertäminen kuumentaa sitä sen verran, että se on sopivan säpäkässä vireessä kunnon stoppeihin. Hienot liu'ut! Sitten tehtiin kisamaisesti liikkuroituna ja Luu jotenkin koomaantui heti. Se jää makaamaan lievästi piestyn oloisena, tulee vähän liian löysästi, eikä silloin myöskään tee kunnolla töitä stopin eteen. En hyväksynyt ekaa stoppia, palautin Luun puolivirallisesti lähtöön ja juoksin kutsumispaikkaan. Näin teki heti paremmin. Todettiin, että asenne pitäisi saada skarpimmaksi jo jätössä. Kokeilin tehdä yhden sellaisen jätön, jossa vapautin Luun yllättäen vauhtipalkkaan kesken pois kävelyn. Tämä tuli sille selvästi yllätyksenä. Tämmöisiä vastaavia teen varmaan nyt jonkun aikaa.

Sitten tunnari. Matka kapuloille kolmisen metriä, itse seisoin kapuloiden vieressä. Hyvin! Pari tuontia omalla. Tahtoo jäädä näissä turhan kauas, mutta tää palautusten treenaaminen nyt on muutenkin siellä to do -listalla odottamassa, että saataisin joku tämänhetkisistä treenattavista asioista sille mallille, että sen voisi jättää hetkeksi tauolle :D (Keskeneräisiä liikkeiden osia on niin miljoona, että pakko tehdä niitä vähän jaksoittain.)

Omalla vuorolla ehdittiin tehdä vielä pätkä seuraamista liikkuroituna. Valui turhan eteen ja painoi välillä. Muuten tuntui paremmalta kuin esim. viikko sitten. Mutta tuota paikkaa pitää nyt hinkata, ettei leviä ihan käsiin. Vasemmalle käännöksissä ei kuulemma istunut vissiin kertaakaan. Ja Maiju käskytti niitä aika monta ;)

Tauon jälkeen vielä noutojuttuja. Ensin nostoja puisella. Pari vaikeampaa nosti surutta edestä, mutta kun niistä seurasi vain nuhtelua, malttoi keskittyä paremmin.

Hyppynoudon palautuksia ja sekalaista häröilyä hypyllä ja kapulalla. Jätin Luun esteen taakse ja kapulan maahan. Tuli ekalla kapulan ohi, mutta muisti juuri ennen hyppyä, kääntyi takaisin ja kiersi vielä kapulan taakse, vaikka se oli ihan nenän edessä! Tästä oli pakko palkata kunnolla! Seuraavilla muisti kyllä ottaa kapulan mukaan ihan suorilta. Otin loivasti vinoja. Vinosti tullessa ei osaa korjata asentoa suoraksi, mutta, no, kts. selitys tunnarin tuonnista. Lopuksi hyppyytin Luuta kapula suussa, välillä edes takaisin ja välillä tuolin kierron kautta. Tässä yhteydessä myös eteentuloja. Kerran Luu erehtyi mälväämään, mutta hyvin se jo pitää.

Paikallaolot tehtiin ihan lyhyinä, oisko ollut minuuttiakaan. Istumisessa Luuta läähätytti vielä kovin, mutta oli ihan rauhassa. Tuittukin teki istumisen, ihan itsekseen. Sai toki palkan.

Makuussa Luu tippui tassut suorina. Tää on mennyt paremmaksi ihan sillä jalka-avullakin, vaikka en ole saanut aikaiseksi treenata näitä erikseen. Takaisin paluussa Tuittu yritti tunkea mun sivulle namien toivossa, joten Luu sai kivaa pientä häiriötä, kun schipperke hyppii melkein kuonon yli. Sivullenousussa pompautti takapäätäkin, mutta pääasia, että nousi kunnolla.

Tuittu teki lopuksi vielä ihan tohkeissaan tuolien kiertoja. Sai Ellinkin seurakseen.