...on vaan parhautta <3 Koira ennen treenejä uimaan, nurtsi, sopivasti aurinkoa, lämmintä ja treenien jälkeen taas uimaan. Huoh, mitenköhän sitä taas jaksaa pitkän, pimeän, kylmän ja märän syksyn, talven ja kevään...? No, ehkä tätä kestää vielä hetki ;) Tokoiltiin Katin kanssa Haikassa.

Tehtiin kaksi kierrosta. Luu aloitti seuraamisella. Kati liikkuroi, mutta palkkailin välillä. Oli aika innokasta. Aloitettiin juoksulla ja kun sen jälkeen lähdettiin perusasennosta normaaliin käyntiin, tuli ääni! Ohhoh. Ei kyllä yrittänyt uudestaan. En edes muista, koska Luu olisi yrittänyt viimeksi äännellä (paitsi haukkua liikkeiden väleissä), ihan muutamia kertoja on vinkunut seuruun aloituksissa.

Kaukot kisamaisesti, mutta puolesta matkasta. Oli heti sata kertaa huonompi, vilkuili liikkuria ja jähmeili. Teki kaikki vaihdot yhdellä käskyllä kuitenkin, mutta istu-seisoon annoin kaksi, kun siirsi ensin vain toista etutassua. Seiso-istu tuli eteen... Tämän jälkeen vielä yksittäisiä vaihtoja erikseen. Nyt olikin tietty ihan eri koira ja teputti into piukeena.

Toisella kierroksella ohjattua, vasen. Palkkasin ekan merkin, olikin tosi hyvä. Uudestaan merkille ja noutamaan. Luu kiepsahti merkillä omituisesti väärään suuntaan ja lähti oikealle. Pysäytin, käskin takaisin merkille ja lähetin uudestaan, jolloin lähti oikein. Mikä lie ollut. Ei malttanut kiertää loppuun asti, vaan nosti edestä, vaikka lähtikin jo kääntymään. Sinänsä nätti nosto, mutta tuosta kriteeristä on vaan pakko pitää kiinni, lipsuu niin helposti. Vasen siis uudestaan, nyt nosti muistutuskäskyllä oikein. Näitä pitää näköjään ylläpitää... Sai hakea vielä oikean, se eteentuloon asti. Hyvin.

Tunnari. Muutama kapula enemmän, kellotaulu, oma kutosessa. Peruutin. Meni suoraan kapuloille, mutta tarkisteli aika kauan. Ihan hyvä kuitenkin, eikä meinannutkaan herpaantua.

Viimeiseksi stoppeja maalinkerrolla, Kati heitti palloa. Eka oli sinne päin. Sitten pari läpi, kun katseli Katia. Seuraava oli surkea, ei ehtinyt edes pysähtyä pallon lentäessä. Tehtiin sitten yksi vielä vartaloavulla niin, että Kati heitti vasta, kun Luu oli pysähtynyt. Se oli semmoinen nurtsitoppi, tuon parempia ei vaan nurmikolla tee.

Samalla reissulla vein sitten koirat Nipsulaan pariksi päiväksi, kun olen itse pitkät päivät messuhommissa. Ja heti sen perään perjantaina lähdetään viimeiselle NL-leirille, joten Luulle on luvassa varsin tylsä loppuviikko. No, pitäköön muutaman päivän "juoksutaukoa" ;) Mä en aina edes meinaa muistaa, että sillä on juoksu :D Treenit sujuu tuttuun malliin, Katin pojat eivät ole juurikaan kiinnostuneita (ollaan lenkkeilty koirat irti ja treenattu niin, että kaikki hengailevat kentän reunalla), eikä käytöksestä muutenkaan huomaa mitään. Tai semmoisen olen huomannut, että kotona Luu on normaaliakin läheisyydenkipeämpi, seurailee mua joka paikkaan ja tunkee jalkoihin nukkumaan. Ei se ihan tuommoinen perskärpänen normaalisti ole, joten olen liittänyt tämän juoksuun.