Tänään päästiin valmennusryhmäläisten kanssa Sami Oksan koulutettaviksi. Sen lisäksi, että Sami on samannäköinen kuin Jari, omistaa Jarin koiran veljen ja treenaa Jarin kanssa samassa seurassa, Sami osoittautui myös yhtä kivaksi ja mukavaksi kouluttajaksi kuin Jari :) Onneksi miesten nimissä on parin kirjaimen heitto, sekaannuksen riski voisi muuten olla melkoinen.

Tehtiin kahta pätkää. Ensimmäisellä päästiin suht sujuvasti kepeille asti, jossa Tuittu lipsahti umpikulmasta kakkosväliin. Toisella yrityksellä taidettiin tehdä muuten nolla (tai sitten aika kultaa muistot), mutta saatiin yllättäen pari rimaa alas. Ensimmäisessä olin vähän myöhässä valssin kanssa ja toisessa Tuitulla ilmeisesti luisti vähän tassu pehmeällä hiekalla. Toinen kohta oli ulkokulman kierto, joka otettiin pari kertaa uudestaan. Tuittu hyppäsi sen jotenkin tosi vaivalloisen näköisesti. Kenttä oli siitä kohtaa aika pehmeää, joten kai se vain joutui tekemään niin kovasti töitä. Kokeiltiin yhteen kohtaan myös sisäkautta kierrätystä, kun olin tehnyt sen ulkokautta. Kellotettiin molemmat vaihtoehdot ja sisäreitti oli puolisen sekuntia nopeampi. Tämä versio ulkokautta kierrätyksestä oli kyllä tosi huono, mutta myös toisen version olisi voinut tehdä paremmin.

Toisella radalla Tuittu alkoi jo vähän väsyä. Myös kontaktit hidastuivat koko ajan. Keinulle saatiinkin treenivinkkejä ja hyvä huomio siitä, ettei keinua kannata ottaa samoissa treeneissä montaa kertaa. Pitäisi lopettaa ennen kuin se alkaa hidastua. Ainut virhe tällä radalla taisi tulla keinun jälkeisellä hypyllä, jossa Tuittu hyppäsi aidan takaa, kun en ensin kääntänyt kroppaa ja vetänyt vastaisella. Kuvittelin, että olisi tullut mukaan noinkin, mutta ei. Niin, ja tuli Tuittu myös kerran pituudesta ohi, kun laiskuuttani yritin oikoa vähän liikaa... Radalla oli aika inhottava kepeille meno jyrkästä avokulmasta niin, että matkalla oli muuri tyrkyllä. Tämä meni meiltä tosi hyvin, Tuittu lähti kuuliaisesti ohjaukseen mukaan, eikä vilkaissutkaan muuria. Lopuksi mentiin vielä radan alkuosa, mutta Tuittu alkoi tosiaan selvästi väsähtää. Se ei hakenut esteitä yhtä hyvin, vaan oli enemmän kädessä kiinni. Meni siis vähän kankeamiseksi, mutta saatiinpa kuitenkin puhdas pätkä alle.

Nipsu tuli taas meille viikonloppuhoitoon ja oli siis treeneissä mukana. Se pääsi lähinnä vaan kentälle riekkumaan (ja sitä se kyllä tekikin), kun kerättiin esteitä, mutta otin mä sen kanssa muutaman kerran kuuden pätkää suoria keppejä. Ihan suorat olivat näköjään selkeästi vaikeammat kuin lähestulkoon suorat vinokepit, mutta hihnalla jarruttaen meni ihan hyvin. Eteenpäin pyrkimystä oli ainakin kiitettävästi...