Käytiin Nipen kanssa Liedossa mokailemassa. Oli kyllä harvinaisen raskas kisapäivä noin niinkuin henkisesti. Yritin niin kovasti ja tein ihan oikeasti töitä hyvän tsempin ja keskittymisen eteen. Sitten kun joka radalla sattuu jotain tyhmää, niin harmittaa. Pitäisi jotenkin oppia kaivamaan se oikea rento & rohkea asenne esiin, mutta en vaan osaa.

No, onhan tässä vielä kaikenlaista työsarkaa. Ja toivottavasti vielä muutama vuosi aikaa ;) Ainakin arvokisoja tulee vielä ensi vuoden jälkeenkin.

Kaikki minien radat tuomaroi Ritva Herrala. Ei ihan mun lempparia, mutta sopivan haastavat ja sujuvat profiilit. Joka radalla oli ainakin yksi kohta, josta jäi vähän epävarma olo. Ensimmäisellä semmoinen jäi jotenkin koko radasta. Olen huomannut että jännitän Nipsun kanssa menemistä, mikä ilmenee lähinnä semmoisena inhottavana voimattomuuden tunteena. Vaikka on lämmitellyt hyvin, niin juuri ennen omaa vuoroa jalat menevät voimattomiksi ja tuntuu, ettei mitenkään jaksa juosta. Aina olen radalle päästyä jaksanut, mutta se tunne on kyllä inha. Nyt tuli lisäksi muutenkin lievästi huonohko olo, ihan kuin olisi pala kurkussa eikä henki kulje kunnolla. Mahtava fiilis :D

Ensimmäinen rata kaatui heti alkuunsa. Otin Nipsun valssilla vastaan pari hypyn takaa ja käännöksessä tuli rima alas. Se vähän lamaannutti ja Nipsu juoksi mustasta putkesta ohi. Ennen loppusuoraa se kävi aan alla olevassa putkessa. Aalla lähdin jo tekemään valssia seuraavalle hypylle ja Nipsu tuli kontaktilta kehusta, juuri kun olin vapauttamassa. Empä ehtinyt reagoida, äh.

Toiselle radalle oli jo varmempi olo, vaikka muutama kohta siinäkin mietitytti. Varsinkin meno puomin alla olevan putkeen kummitteli, kun ei noista Nipsun irtoamisista aina tiedä. Putken suu oli puomin päätä syvemmällä ja ohjaajan oli käytännössä pakko juosta puomin puolta. Siinä piti kyllä saada linja ja rytmitys kohdilleen. Putkeen mentiin kepeiltä, joten otin siinä vähän sivuetäisyyttä ja tökkäsin keppien jälkeen putkeen päin. Tämä kohta meni kyllä ihan hyvin. Putkelta käännyttiin takaisinpäin aalle ja jostain syystä päädyin jäämään aan alastulopuolelle ottamaan sieltä Nipsun vastaan, vaikka en ollut tämmöistä vaihtoehtoa harjoitellut tai edes miettinyt. Onnistuihan tämäkin, vaikka ei siitä varsinaista hyötyä ollut. Tätä ennen oltiin kuitenkin jo tiputettu yksi rima, kun olin yhdessä kohdassa aivan totaalisen myöhässä. Taisin huutaa apuakin siinä, mutta rimaa lukuunottamatta saatiin kohta räävittyä läpi. Ja keppien aloituksesta tuli kielto, Nipsu aloitti väärältä puolelta. Lapussa on vielä yksi vitonen, olisiko sitten joku rima loppusuoralta...? Loppusuora mun piti ottaa vähän riskillä ulkokautta, reilusti etäisyyttä ja vähän päällejuoksua. Kantti loppui kuitenkin siinäkin ja tein kökön takaaleikkauksen.

Kolmas rata oli mun lemppari näistä. Siitä tuli oikeasti jo semmoinen olo, että tää me osataan! Vaan turhiapa luulin. Unohduin hetkeksi varmistamaan, että meneekö Nipsu sinne mustaan putkeen (samantapaisessa kohdassa, jossa ekalta radalta tuli kielto), jäin jälkeen ja Nipsu tuli kepeistä ohi, kun kääntyi mua kohti. Hylly sählättiin yhdellä hypyllä, jolla otin ensin liikaa haltuun. Siitä tuli rimakin alas ja otin lopulta hypyn uudestaan, että pääsin rytmiin loppuradalle. Puomi oli tokavikana. Juoksin edelle ja vapautin Nipsun vauhdista. Nyt pysyi hyvin.

Tänään sitten Nokialle. Koitetaan sysätä kaikki mahdolliset tavoitteet ja toiveet sinne minne aurinko ei paista ja mennä pitämään kivaa :)