Tänään kotikisat. Olin kaivanut taas verta nenästäni ilmoittamalla molemmat koirat kolmeen starttiin, vaikka tiesin niiden suurella todennäköisyydellä osuvan päällekkäin. Niinhän ne osuivatkin, mutta oikealla asenteella siitäkin selvittiin. Rankkaa tuo kuudella eri radalla sompailu kyllä on, ei siitä mihinkään pääse! Onnistuin näkemään vain muutaman yksittäisen muun koiran suorituksen. Suurin osa ajasta meni ulkona koirien kanssa verkatessa.

Tällä kertaa ratoihin ei tarvinnut tutustua limittäin, vaan sain mennä yhden kerrallaan. Pahin päällekkäisyys tuli Luun tokan agiradan ja Nipsun hyppärin kanssa. Odottelin Luun kanssa suoritusvuoroa, kun minien tutustumista oltiin aloittamassa. Kävin äkkiä pyytämässä Luun siirtoa n. 10 koiraa aikaisemmaksi, mikä onneksi onnistuikin. Juoksin Luun radan, annoin maalissa koiran äidille ja juoksin puuskuttaen tutustumaan hyppäriin, jonka estejärjestyksestä mulla ei ollut mitään käsitystä. Tutustuminen oli jo alkanut, mutta tuomari sanoi, että saan jäädä toisen ryhmän vuorollekin. Ihan hyvin sen sai siinä päähänsä, tosin ohjausvalinta yhteen kohtaan jäi vähän mietityttämään. Vaihdoinkin sen vielä ennen omaa vuoroa...

Jos jotain, niin ihan loistavaa keskittymistreeniä tämä kyllä on. Ei voi paljon vaivata päätänsä sen toisen radan tai koiran asioilla, vaan on ihan pakko pystyä keskittymään siihen hetkeen ja siihen tilanteeseen.

Puoli kymmeneltä aloitettiin minien ekalla agiradalla. Minien tuomarina oli Reetta Mäkelä, jolle tämä oli ensimmäinen virallinen tuomarointi. Kivat radat oli, ei mitään pahaa sanottavaa! :) Ja meille sopivasti kaikki kontaktit olivat niin, että niiltä jatkettiin suunnilleen suoraan eteenpäin. Yksikään Nipsun rata ei kaatunut kontaktien jälkeiseen elämään.

Ekalla radalla tuli se Nipsun elämän ensimmäinen kontaktivirhe puomilta ;) Tuli kyllä kivan lujaa, eikä millään kamalalla pompulla. Irtosi puomilta myös kivasti suoraan eteenpäin ja radan jatko onnistui. Keinun jälkeen vedin vaan, enkä ohjannut putkeen, joten siitä kielto. Ja toinen vielä loppusuoralta. Ollaan jonkun verran treenattu sitä, että jos putkeen lähetetään "mene"-käskyllä, putkesta irrotaan suoraan eteenpäin. Nyt, kun oli virheitä alla, kokeilin toimiiko ja sanoin "mene" vain ennen putkea. Ei sitten toiminut.

Toinen rata tuntui tosi hyvältä. Kontaktien juoksutuksesta saa aika hyvän draivin päälle, ei voi jäädä miettimään tai jarruttelemaan. Ja on pakko uskaltaa vaan mennä, kun ei voi turvautua niihin kontakteihin. Nyt olin tosi tyytyväinen aan jälkeiseen kohtaan. Ja puomin jälkeenkin oli pakko mennä poispäinkäännöksellä ;) Puomilla vissiin jopa osui, ei ainakaan saanut virhettä! Sen sijaan keinun lensi heti alussa aika lahjakkaasti :D Sotkee varmaan näihin läpijuoksuihin, joten en halunnut korjata. Saatiin vitosella aika ylivoimainen aika, mutta tuolla keinulla sillä ei kyllä ole varaa kehuskella...

Hyppärillä tehtiin sitten nolla. Se kohta, jonka muutin tutustumisen jälkeen oli vähän kökkö. Olin myöhässä takaakierto-persjätössä ja Nipsu tuli jaloille. Lopussa myös levisi yksi kurvi aika isosti, eikä alun putkesta kääntyminen ollut kovin hyvä. Muuten ja kokonaisuudessaan kuitenkin ihan sujuvaa ja kivantuntuista menoa. Voitettiin!

Nipsun radat

Maksien tuomarina oli Tuija Kokkonen. Agiradat oli kivat, hyppäristä en saanut otetta.

Luu oli kahdella ekalla todella hyvä. Pidin sen pari-kolme koiraa ennen vain makoilemassa ja silittelin kaikessa rauhassa. Se kellahti selälleenkin, vaikka ei toki ihan rentona ollut. Lähdöissä pysyi hyvin!

Ekalla radalla oli sumppu alku, joka kuitenkin oli ihan sujuva mennä. Vastakäännöksillä sain Luun pysymään oikealla radalla. Aan jälkeistä hyppyä mietin pitkään. Päädyin puolivalssiin, mutta enhän mä sitä osannut tehdä ja sohlasin Luun hypyn taakse. Muuten meni hyvin. Lopussa Luu meinasi tulla ohi päällejuoksussa, mutta korjasi ja piti jopa riman! Tähän yksittäiseen juttuun olin tosi tyytyväinen. Ja rataan kokonaisuudessaan ihan supertyytyväinen :) Kati oli tuomarinsihteerinä laittanut meille ajankin. Jäihän se useamman sekunnin kärjestä, mutta pidin kyllä kontakteilla. Ja kontaktit toimi!

Toinen rata tuntui vielä paremmalta! Harmi vaan, että eka rima tippui... Vähän alkoi ohjaus jo laskea kakkoselle. Kontaktit oli edelleen hyvät ja muutenkin vaan kulki. Tehtiin ihan samaa rataa Luun kanssa, niin siisti fiilis! Lopussa ihan pieni leviäminen, mutta niitähän me ei lasketa ;) Ja jos jää ajassa vaan alle sekunnin Elinasta ja Omiesta (jotka tekivät lähes täydellisen radan), niin vauhdinkin voi sanoa olevan aika kohdillaan :)

Luun agiradat

Hyppäri tuntui vaikeammalta, siinä oli montakin kohtaa, joista jäi epävarma olo. Ja yritykseen ei tainnut meillä kummallakaan enää riittää tsemppiä. Lähdössä Luu ei enää meinannut pysyä, saatiin jo tuomariltakin tuplavihellys. Ekan putken jälkeen piti mennä tekeen valssi, mutta en ehtinyt ja Luu meni hypystä ohi. Sovellettiin siitä leikkauksella jatkoon, mutta Luu ei meinannut osua keppien umpikulmassa ykkösväliin. Seuraavissa ohjauksissa olin vaan tuhannen myöhässä, en yhtään päässyt rytmiin. Kun yritin irrottaa Luuta hypylle, se taantui vanhaan kunnon jahtaamiseen, vaihtoi normiräkytyksen kunnon ärinämurinaan ja vaikutti siltä, että iskee oikeasti punttiin kiinni. (Ei oikein näy videolla.) Lopetin sitten radan siihen.

Luun hyppäri (jota en halunnut laittaa noiden agiratojen kanssa samalle filmille :D )