Harvinaisen rankka agilityputki Luulle, kun maanantainakin aksattiin. Normaali maksimitahti on kaksi tai kolme kertaa viikossa, eikä mielellään peräkkäisinä päivinä. Nyt, jos lauantain pikkuhöntsät lasketaan, peräkkäisiä päiviä tuli kolme... No, tämä lienee viimeinen agiputki vähään aikaan, nyt keskitytään tokoon. Agitreeneissä käydään välillä vain päästelemässä höyryjä ;)

Oltiin Turussa Elinan tuplayksärillä yhdessä Maijun, Soilen ja Paulan kanssa. Kiitos Soilelle ja Paulalle varauksesta ja kutsusta, oli hyvät treenit ja kiva reissu.

Luu jatkoi kilttinä olemistaan ja oli varsin pätevä. Rimoja tippui siellä ja täällä, mutta rata oli niiden suhteen haastava ja teki kuitenkin pääsääntöisesti hyvin töitä. Tuli ohjauksiin hyvin ja teki oman osansa, kunhan vain annoin sen tehdä. Elina kehui, että ollaan molemmat edistytty kovasti viime kerrasta :) Mua tosin vähän pelottaa, että Luun kiltteys johtuu vaan alkavasta juoksusta, mutta sen näkee sitten. Tai sitten on vaan sattumaa, että se päättää yhtäkkiä muuttua tosi kiltiksi agilitykoiraksi samaan aikaan juoksun tekemisen kanssa...

Joka tapauksessa ollaan taidettu löytää se meidän juttu. Luun pitää antaa mennä ja mun pitää tehdä mahdollisimman vähän. Kuulostaa helpolta, mutta toki se mahdollisimman vähän pitää tehdä juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Jos Luuta yrittää auttaa liikaa, sillä menee vaan hermot ja homma menee tappeluksi. Työtä, sekä henkistä että konkreettista, tämä vaatii edelleen, mutta olen oppinut jo sen verran, että pystyn katsomaan linjoja "isommalla mittakaavalla". Luu ei nuole siivekkeitä, Luu liitää :) Iso kiitos oivalluksista ja ajattelutavan muuttamisesta kuuluu Elinalle! :)

Ehdittiin käydä rataa pätkissä esteelle 26. 24 ensimmäistä päästiin aika pienillä säädöillä (rytmitystä, katsetta, ajoitusta), mutta vika kuvio oli mulle ihan mahdoton :D Piti tehdä kovasta vauhdista flippi hypylle ja sitten siitä vielä mahdollisesti persjättö pussin jälkeen. Persjätöstäkin luovuttiin jo, kun en saanut sitä hyppy-pussi-kohtaa luonnistumaan sitten millään. Olin väärässä kohdassa, jäin kökkimään, käänsin katseen väärään suuntaan. Tein sen melkein koko ajan vastakäännöksenä ja Luu oli salamana puomilla. Vaikka tiesin, mitä olisi pitänyt tehdä, niin jotenkin toteutuksessa oli liikaa osia liian kovassa tahdissa. Saatiin tää (koko porukalle!) kotiläksyksi. Ei olisi tarvinnut edes antaa, mun olisi muutenkin ihan pakko tehdä tätä uudestaan ;)

Videolla vähän koostetta. En viitsinyt laittaa kaikkia hinkkauksia. Varsinkin tuota loppua mentiin sen sata kertaa ja melkein kaikissa samat virheet :D

Maanantai ja tiistai olivat myös koirien huoltopäiviä. Nipsu kävi Elinalla maanantaina ja Luu tiistaina. Kiitos Elinalle, että sai järjestettyä Luullekin ajan, vaikka sen kalenteri alkaa olla aika buukattu! ;)

Nipsu oli todella jumissa. Ei siis ihme, jos rimat on herkässä. Ihmeesti se silti painaa menemään... Rintaranka ja lanne jäykät, mutta erikoisinta oli toinen lapa, joka oli lähes liikkumaton...! Laseria ja melkoisesti voimaa sai Elina käyttää, että sai sen jotenkin irtoamaan. Ei tule kyllä mieleen mitään, missä se olisi voinut mennä, mutta melkein pakko olla joku trauma. Muutenkin Nipsussa on aina vähän kaikenlaista. Polvissa sillä on epäilty löysyyttä, vaikka aikoinaan onkin eläinlääkärissä tarkastettu. Nyt sillä oli toisessa takajalassa polven alla jotain turvotuksen (?) tapaista. Jalka oli paksumpi, mutta ei vaikuttanut lihaksiltakaan. Koplasin sitä seuraavana päivänä, enkä kyllä enää huomannut eroa. Jotenkin turhauttavaa, että vaikka on tosi natsi lämmittelyjen ja muun lihashuollon kanssa, niin aina koiralta löytyy ties mitä. Toisaalta, jos sitä ei käyttäisi säännöllisesti fyssarilla ja osteopaatilla, sehän olisi ihan "terve". Tieto lisää tuskaa.

Luullakin oli perusjäykkyyksiä, mutta ei mitään pahaa. Yksi trikkeripiste jossain reidessä ja sitten normit rankajumit. Kiva, että se sentään pysyy jossain kuosissa :) Luuhan on kehittynyt tosi hitaasti ja vasta tässä vuoden sisään saanut lihaa luidensa ympärille. Nyt Elina sanoi, että sillä on jopa harvinaisen paljon habaa noin siroksi koiraksi! Kuulemma keskivartalossa on ihan kunnolla tavaraa ja reisissä nartulle harvinaisen isot lihakset. Mä jo luulin, että se nyt vaan jää tuommoiseksi rimpulaksi ja iloitsin, kun sille kehittyi edes jotain tukea rangan ympärille. Näköjään hiljaa hyvä tulee! Muutenkin sen rakenne on osoittautunut varsin toimivaksi, joten ainakaan fysiikasta ei pitäisi jäädä esim. rimojen ylittäminen kiinni. Vielä kun saataisiin sitä tavaraa tuonne korvien väliinkin :D