Lauantaina juhlittiin Lean 30-vuotissyntt... ei kun siis sori 22-vuotissynttäreitä ;) Sunnuntaina sitten liian vähän nukkuneena Takkujen kisoihin. Muutenkin tympii, kun niillä on aina vaan samat tuomarit, mutta tulipahan taas ilmoitettua toiselle päivälle kuitenkin.

Eka rata oli Jalosen. Yök! Alussa kammottava kulma aalle, koira oli pakko viedä silleen epäloogisesti valuttaen, jos halusi varmistaa turvallisen lähestymisen. Lisäksi myöhemmin tiukka käännös renkaalta. Nipsukin laskeutui melkein jalaksen päälle, vaikka tarkoituksella jätin kääntämättä tiukasti ja menin esteiden väliin linjaamaan... Ihan suoritettavissa oleva rata, mutta ärsyttää vaan niin tuommoiset. Ugh.

Nipsu meni ensin. Alun sain onnistumaan ihan hyvin, vekkasin aalle ja tein päällejuoksun kontaktille. Hyvin tuli alas asti :) Jäin kuitenkin väkisin vähän jälkeen ja kepeille mentiin vaan huutamalla :D Vähän ehti kysellä, mutta löysi onneksi. Keinulta lähti ihan omatoimisesti ja olin inasen myöhässä seuraavan hypyn valssissa. Siinä rima alas, äh. Puomin kontakti huono, tuli sivuun ja pysähtyi maahan. Muuten ihan jees, joten vitskalla maaliin.

Nipsun agirata

Ja Luulla sama...Lähes samalla pläänillä menin. Lämppäalueella treenasin aata pari kertaa, mutta ei se sitten kisaradalla yhtä hienosti mennyt. Tuli siis aika ylhäältä alas... Täytyis tämmöisiäkin muistaa erikseen treenata ja vahvistaa, suht harvoin kuitenkaan treeniradoillekaan osuu. Kepeillemenoa Luu kysyi vielä enemmän ja ehti pyöriä ympyrää. Löysi sekin lopulta, eikä saatu kieltoa. Loppurata sitten aika kivuttomasti ja nolla alla... kunnes VIIMEINEN RIMA! Voi ruma sana! Muistan vielä oikeasti keskittyneeni viimeiseenkin esteeseen, etten ala kehua tai tuulettaa. Yleisöstäkin kuului jo hurrausta ja heti perään voihkaisuja :D Tulipahan tämäkin koettua. Jotenkin tuntuu, että emme kyllä ole Luun kanssa agilityjumalan suosiossa. Mitähän pitäisi tehdä? Aika olisi riittänyt kakkossijaan Omien jälkeen - ja siihen vikaan sertiin... Nollia tuli vain kaksi ja oltiin sitten nopeimmalla vitosella kolmansia.

Luun agirata

Hyppäri oli Annen käsialaa ja oikeastaan aika hauska! Pari kohtaa tuntui hankalalta, mutta olivat sitten ihan mentävissä. Hyppykaarre oli vaan aika inhottava, kun okserin jälkeen oli lyhyempi väli kuin ennen okseria. Koirat saivat siinä kovan vauhdin ja varmaan vielä kiihdyttivät kohti putkea, ja sitten olisi pitänyt osata tiivistää askelia viimeiseen hyppyväliin. No, toiset osaa (/malttaa...), toiset ei...

Tein Nipsun kanssa ekan putkeenviennin ulkokautta, koska laiskotti :D Ei sitten onnistunut. Luotin liikaa, että se menee, enkä kääntänyt kunnolla. En tiennyt, tuliko kieltoa, mutta ajattelin, että aikaa kului ainakin ihan liikaa (helposti pari sekkaa), ja kun radalla tuli paljon nopeita nollia, niin ihan sama. No, kielto siitä tuli, mutta pikkuisen loksahti leuka auki, kun katsoin tuloksia. Nipsulla oli kiellosta huolimatta luokan nopein aika :o Rata oli kyllä muuten melkein flow-osastoa, kaikki natsasi. Hyppykaarteessa jouduin vaan vähän odottelemaan koiraa ja se tuntui tulevan kamalan hitaasti :D

Nipsun hyppäri

Myös Luun kanssa hyppäri tuntui tosi hyvältä! Rimat ei vaan pysy... :( Heti eka kolahti, samoin muurin palikka. Se okserin jälkeinen sitten tippui ja samoin -ylläri, ylläri- vika. Muuten Luu oli kiva :) Ihan jopa kääntyi pituudellakin!

Luun hyppäri

Kylläpä sitten väsytti! Radat jaksoin kyllä juosta yllättävän hyvin, mutta viimeiset verryttelylenkit alkoivat olla tuskaa. Ehkä taas vähän aikaa muistan ilmoittautua vain kisoihin, joihin voin valmistautua nukkumalla hyvin :)