Aika samalla kaavalla vedellään näitä tokotreenejä. No, kolme viikkoa... Sunnuntai-iltana treenailtiin isommalla porukalla Tullin nurtsilla. Ruohikon sais kyllä ajaa!

Alkuun paikallaolot. Istuminen ok. Makuussa kääntyi ihan vinoon, tassut suorina kuitenkin. Nousu oli jähmeä ja vajaa. Otin erikseen vielä jättöä ja paluuta. Pienellä jalka-avulla nousi taas varsin täpäkästi.

Luu teki ensin seuraamista häiriköitynä. Monta ihmistä huuteli käskyjä ja houkutteli, heitteli narupalloja yms. Kyllä oli pienellä Luulla taas rankkaa ;) Muutamaan meni, mutta pääsääntöisesti yritti kyllä ihan hyvin. Seuraaminen sen sijaan oli ihan kamalaa. Yliyrittämisen myötä valui eteen ja poikitti. Tehtiin vielä toinen pätkä ilman häiriköintejä. Jäi vaan se yliyritys päälle ja seuraaminen oli aika kamalaa. Jotenkin semmoinen kevyt lusmuilu jäi päälle myös muihin liikkeisiin ja jouduin esim. korjailemaan alkuperusasentoja.

Sitten jäävät muutamalla ylimääräisellä liikkurin käskyllä. Nyt ei reagoinut niihin, mutta kerran mun kehuun. Maahanmeno ok, seisomisen meni ensin maahan, grrr.

Kaukojen ekaa nousua. Peruututin ja jätin ihmisten eteen, Anne lisäksi heilutteli käsiä. Peruuttelun kautta teki hyvät nousut, jätettynä jumitti pari kertaa.

Noutoa kokonaisena, paitsi jälleen palkka kontaktista. Nouto oli muistaakseni ihan ok, vähän tökkäisi kapulalla. Sivullesiirtymässä käännyin pois alta.

Tunnari Luun jo kovasti läähätellessä. Kapulat n. kolmessa metrissä ringissä. Ihan hyvin teki :)

Lopuksi otin pitkästä aikaa hyppelyä, kun hyppyestekin oli kentällä mukana. Hyppeli hyvin ja pitkälle, istumista piti muistella. Täytyy muistaa tääkin kerrata ennen koetta.

Treenien jälkeen oli taas käsi veressä. Roiskeita löytyi myös housunpuntista ja narupallosta, ja lähteeksi osoittautui vaihteeksi itseni sijasta ilmeisesti Luun kieli/huuli. Into veresti yhtä tyylikkäästi oman tunnarikapulansa. Olisi siinä ollut taas kukkahattutädeillä kauhisteltavaa, että millaisin ottei me oikein näitä bordercollieita koulutellaan...