Maanantain lisäksi treenattiin Nipsun kanssa myös tiistaina ja keskiviikkona! Tiistaina päästiin ex tempore tuuraamaan Katia ja Intoa Mouhikselle. Marko veti treenit ja radalla oli 29 estettä. Ihan ei päästy loppuun asti, edes pätkissä. Tehtiin kaksi kierrosta.

Ensimmäiset kahdeksan estettä päästiin heti läpi, vaikka ehdin melkein unohtaa radankin. Alun hyppyepäsuoralta putken kauempaan päähän törkkäisyn tein päällejuoksuna, ja se toimi ihan hienosti. Sitten jumahdettiin kahdelle peräkkäiselle hypylle, jotka molemmat piti mennä takaa. Halusin tehdä ensimmäisen harjoituksen vuoksi niistopersjätöllä, vaikka esim. twistillä se olisi voinut mennä helpommin. Tässä Nipsu kielsi mun käden vaihdossa ja Marko neuvoikin tekemään ohjauksen yhdellä kädellä (jolloin se ei toki ollut oikeastaan enää niisto). Sitä sitten treenattiin, ja vaikkei se ihan vielä rutiinilla mennyt, niin alkoi toimia. Pitää treenata! Sitten tökki putkeenlähetys, kun Nipsu päätti, ettei nyt oikein pysty menemään.

Toisella kierroksella jatkettiin putkelta. Seuraaville esteille piti vaihtaa plaani, kun en saanut Nipsua tarpeeksi kaukaa putkeen. Mutta toimi niinkin ja seuravan putken Nipsu haki ihan hyvin pimeästä kulmasta. Kepeille mentiin jyrkkään avokulmaan ja ansaputken blokatakseni tein sen sylkkärillä. Yllättävän hyvin onnistui osumaan ekaan väliin. Sitten päästiin taas jonkunmoinen pätkä, kunnes olisi pitänyt leikata keinulla. Ei mennyt ei... ärsyttävä. Otettiin lopulta palkan kanssa. Tätä kohtaa koitettiin myös niin, etten käskyttänyt kuin keinulle ja putkiin. Voisi kyllä tasoittaa sitä touhua, kun helposti se menee Nipsun kanssa semmoiseksi kilpaa huutamiseksi... Marko sanoikin, että mun pitäisi pysyä itse rauhallisempana, mutta eihän se ole kovin helppoa, kun toinen on tuommoinen.

Aika töksähtelevää menoa, mutta kivat treenit! Kiitos Katille ja Intolle!

Keskiviikkona oli sitten valkkuryhmän vuoro ja ensimmäisten jokakuisten Samu-treenien. Saas nähdä, jäivätkö ne samalla Nipsun talvikauden viimeisiksi, vai vieläkö marraskuussa päästään.

Samu oli tehnyt kaksi rataa, joita päästiin tekemään yhtäaikaa. Samu vahti meitä Kabain hyppypyöritysradalla ja toista ihan normaalia ratapätkää mentiin pareittain.

Aloitettiin Katin kanssa sillä toisella. Tarkoitus oli suunnitella normaalisti ja sitten mennä rata mielikuvituskoiran ja sen jälkeen oikean koiran kanssa suoritukset kellottaen. Mielikuvitusnipsu juoksi radan aikaan 12,65 ja oikea Nipsu 13,25. Oikea Nipsu teki hitaamman kontaktin, joten aika lähelle osasin arvioida :) Hyvä treeni! Voisi tehdä toistekin, varsinkin kun nuo kellotusasiat ja muut liikkuvat osat alkaisivat ehkä sujua helpommin... Oltiin taas varsinaiset blondi ja sen sisko, kun pohdittiin, että miten homma toimii. Samu oli vielä aiheuttanut lisähaasteita numeroimalla ratapiirroksia ihan miten sattuu! ;) Mielikuvituskoiran kanssa piti tietenkin sanoa "nyt", kun koira ylitti lähdön ja maalin. Kati keskittyi nytteihin niin, että jätti estekäskyt sanomatta. Olinkin huolissani, että miten Kati sitten pärjää oikean Inton kanssa, kun on pakko sanoa sekä "nyt" että estekäskyt... joop. Kati ei sentään mennyt tähän, vaan osasi huomauttaa minulle, että kellotuksen voi hoitaa ihan sitä koiraa katsomalla... Joskus leikkaa, joskus ei.

Paljon helpompi ymmärrettävä meille ei ollut se Kabainkaan rata, jossa piti kiertää joka hypyn välissä keskellä oleva keppi. Yritettiin epätoivoisesti opetella radan sivusta, että mistä suunnasta se keppi nyt milloinkin piti kiertää. Mä mielestäni keksin logiikan, mutta Katille se oli vaikeampaa. Kun sitten mentiin nopeasti tutustumaan rataan, Samu sanoi ensimmäiseksi, että kepin kiertosuunnalla ei ole merkitystä. Great. Itse harjoitus meni sitten Nipsun kanssa käsittämättömän helposti. Eihän me tehty edes paljon mitään virheitä. Hyppyjä piti hyppiä sekä suoraan että takaakiertoina, hyppyjen etäisyydet ja suunnat vaihtelivat. Vähän turhan pitkälle saattelin Nipsua, mutta ehdin silti ohjatakin. Pari kertaa se kääntyi hypyltä pois, kun ennakoin, enkä pitänyt ohjaavaa kättä kunnolla. Tehtiin yksi kierros myös niin, että keppiä kiertäessä Samu huusi, pitikö seuraava hyppy mennä suoraan vai takaa. Pari ohjetta tuli aika viime tingassa, mutta Nipsun kanssa ehti nekin pelastella. Tämä töksähti sitten semmoiseen kohtaan, kun en osannut päättää, kumpi seuraavasta hypystä oli etu- ja kumpi takapuoli :D

Lopuksi ehdittiin juosta vielä toinen pikkupätkä sillä tavallisella radalla. Tehtiin sekin kerrasta nollana (hurjat yhdeksän estettä!), mutta keinun jälkeinen takaakiertovalssi oli huono, kun jäin liian lähelle keinua. Sen otin uudestaan, ja sivuirtoamisella Nipsu otti heti kontaktin vinoon. Uudella käskyllä sain sen kyllä siirtymään oikeaan asentoon. Kontakteilla pitää nyt varmaan vaan ottaa joku etupalkkakuuri, että saa sitä ajatusta taas oikeaan suuntaan. Se häivyttäminen on vaan niin tyhmää.

Vuoroa odotellessa ehdin myös lähetellä Nipsua putkeen, putkeen, putkeen... Huoh. Ehkä ne siitä, kun tehdään eikä vaan meinata.

Kivaa oli, kiitos Samulle!