Eipä ollut eilinen hiostus mitään tämänpäiväiseen verrattuna, kun treenailtiin Lean kanssa Tallilla. Lämpötila +30. Ok, aurinko ei sisälle paistanut, mutta eipä kiertänyt ilmakaan. Kyllä koiristakin huomasi, että hiki tuli ja vettä kului. Onneksi noita koiria oli sen verran monta, että pystyi tekemään pikkupätkissä.

Tehtiin kaikkia pikkujuttuja pitkältä treenilistalta. Luun kanssa aloitettiin laatikkoleikeillä. Vahvistettiin pelkkää laatikkoa niin, että oltiin Lean ja namikippojen kanssa kummassakin päässä. Näin ei olla koskaan tehty näin ja hetki menikin, ennen kuin Luu keksi, mitä siltä odotettiin. Tuli siinä käytyä aan alastulolla, pujoteltua ja tehtyä sitten keinukin ensimmäistä kertaa kokonaisena. Kun päästiin asiaan, niin sujui ihan hyvin. Tehtiin kulmiakin niin, että siirrettiin kipot pois linjalta. Luu teki ihan ajatuksella.

Sitten puomia. Ensimmäinen yritys taas oikein hyvin! Ja useimmat seuraavistakin. Muutama moka tuli, mutta ei tainnut loikata kertaakaan kahta kertaa peräkkäin... Korjasi siis virheensä, mikä on ihan uutta! :D Vinot ovat tosi vaikeita, suorasta lähestymisestä teki lähes järjestäen hyvin. Otin putken ja hypyn & putken kautta.

Kepeillä Luu treenasi avokulmaa. Palaa niin käämit, kun se kiilaa sinne väärään väliin...! Se lähtee ihan oikeaa väliä kohti, mutta jostain syystä koukkaa viime hetkellä kakkoseen tai pidemmällekin. Monta kertaa onnistuikin, joten kyllä se periaatteessa osaa tehdä oikeinkin.

Tein putkesta ja kolmesta hypystä ympyrän mallisen radan, jolla halusin treenata sitä kaarelle irtoamista. Mutta kun jotain treenaa näin erillisenä, niin tokihan se silloin onnistuu ongelmitta. Provosoinkin liikkumalla itse tosi vähän tai epäloogisesti, mutta hyvin Luu bongasi hypyt. Tosin tajusin vasta nyt, että olemalla itse passiivinen tämä varmasti onkin helpompaa. Mun liike on todennäköisesti se, joka Luun kuumentaa ja herpaannuttaa.

Tehtiin kuviolla myös ennakoivia valsseja ja takaakierto-päällejuoksuja. Ennakoinneissa piti säätää taas oma ajoitus shelttimoodista bc-moodiin, mutta sitten sujui kivasti. Päällejuoksut alkaa olla aika hyviä, vaan on niitä jonnin verran hinkattukin! Tai siis hyviä verrattuna siihen, mitä niiden yrittäminen joskus oli...

Viimeiseksi Luu teki vielä pari keinun alastuloa, kun lauta oli n. vaakatasossa.

Nipsu teki ensin puomia. Laitoin molempiin päihin u-putket ja juoksutin edes takas. Välillä jäin taakse, välillä vedätin ja provosoin sekä vaihtelin vapautusaikaa. Ihan perussettiä siis. Kerran sain sen härkkimällä lähtemään ilman vapaata.

Keinulla tehtiin ensin muutama alastulo sen ollessa jonkun 20-30 cm ilmassa. Tää ei oikein toiminut, kun Nipsu lättäsi etutassut maahan ja asetteli sitten takajalkojaan ilmassa roikkuvalle keinulle. Tehtiin sitten koko keinua maksipöydältä. Laitoin lelun eteen ja hetsasin. En saanut sitä menemään semmoisella draivilla kun haluaisin, mutta ihan hyviä yrityksiä. Joutui vaan taas roikuttamaan takajalkojaan siellä nousevalla laudalla.

Treenattiin myös pöytää! Hyppyjen kautta. Ei oikein irronnut, mutta hinkkaamisen myötä parani.

Nipsu teki samalla ympyräkuviolla myös pieniä ohjausjuttuja ja sitä perusirtoamista. Takaaleikkauksia tehtiin parilla eri tavalla, ja hyvin meni joka kerta. Ei yhtään kieltoa tai pyörimistä, vaikka ajauduin tahallani liian lähelle hyppyäkin. Täytyis vaan treenata näitä useammin, jotta saan varmuutta alkaa käyttää niitä radoillakin. Nipsu teki myös ennakoivat valssit ja päällejuoksut. Ennakoinnit hyvin, osasin jopa muuttaa rytmityksen pikkukoiralle. Päällejuoksuissa piti varmistella enemmän kuin Luun kanssa...! Tulee niiiin sairaan helposti mun perään. Näitä palkkailin muutaman kerran, treenillähän nekin paranee :)

Tuittu osallistui kovasti (kunnes joutui hihnaan) ja höntsäili vähän omallakin vuorolla. Sekin teki samaa hyppykuviota, josta kääntyi putkeen lähetyksessä hienosti 180 astetta toiseen suuntaan puomille. Kyllä mummu tietää vähän paremmin ;) Puomilla se kovasti kiipeili myös Luun treenatessa ylösmenoja. Lea koitti parhaansa mukaan siirrellä sitä Luun tullessa pois alta... Mutta hauskaa näytti olevan.

Tuittu tempaisi taas myös lämppälenkillä. Mä yritän pitää sitä tosi tarkasti silmällä, jos pidän sitä irti, koska sillä on nykyään niin omat kuviot. Ulkopuolisille siitä ei ole mitään harmia, mutta itse saattaa joutua odottelemaan tovin jos toisenkin, jos se pääsee omille teilleen. Taas se oli ihan meidän takanamme ja yhtäkkiä ei missään... Hetken huutelu aiheutti puskien kahinaa leveän ojan toisella puolella. Juuri sieltä, mihin Luu yritti lähteä, kun käskin sen Tuittua hakemaan. En kuitenkaan antanut mennä, kun en uskonut sen siellä olevan. Tuittu oli ilmeisesti lähtenyt ojan toiselle puolelle jonkun 100 m aikaisemmin ja hoiteli siellä bisneksiään kaikessa rauhassa. Mä menin sitten seuraavaan ojan ylityskohtaan huutelemaan ja Lea jäi Tuitun kohdalle kuuntelemaan. Ryteikkö oli niin tiivistä, että mitään sinne ei nähnyt, mutta äänen perusteella tarkkailimme mummelin liikkeitä. Sieltä se sitten pikkuhiljaa raivasi tiensä luokseni. Tuitulle pitää varmaan kohta hommata oma fleksi...