Viikonloppu kuluu pitkälti koneen ääressä, agilityn MM-kisoja seuratessa tietenkin. Vaan tänäKIN vuonna olin mennyt ilmoittautumaan kisoihin yhdeksi päiväksi. Teen sen varmaan aina, ja sitten harmittelen, kun täytyy jättää kisojen seuraaminen väliin. Vaan onhan se kisaaminenkin kivaa :)
Ohjelmassa oli neljä rataa kolmella eri koiralla kahdessa eri luokassa. Huh! Jalat oli ihan poikki asfalttitiellä lämppäämisestä, mutta muuten jaksoi päivän ihan hyvin.
Aamulla aloitettiin siis Luun kanssa. Mun pentunen <3 Tultiin ykkösten jo alettua, ja kaikki muut oli jo mitattu. Sain Johannan varmentamaan Luun kisakirjan. Ei kyllä edes mitattu, mutta eipä siitä mediä olisi saanut mitenkään päin. Kiinnostaisi kyllä saada Luusta "virallinen" säkäkorkeus, mutta en viitsinyt siinä kiireessä vaivata.
Ykkösten hyppis oli todella helppo. Melkein vaan suoraa ja u-putkissa käännökset. Mutta siinähän se vaikeus onkin, joten vähän hirvitti. Jos Luulla lähtee tuommoisella radalla mopo käsistä ja se alkaa kaahottaa ihan aivottomana (kuten on mahdollista), niin eihän siitä tuu mitään muuta kuin verisiä haavoja. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan paketti pysyi aika hyvin kasassa. Luuta oli oikeastaan ihan kiva viedä :)
Kolmoshypyllä käännyttii kohti putkea, ja siinä kurvissa Luu meni riman ali. Näki ehkä putken jo. Näyttää myös, että sutii ehkä kurvissa vähän. Ei niin paljon, etteikö olisi pystynyt hyppäämään, mutta sen verran että ei viitsinyt skarpata, kun helpommallakin pääsi. Otin uudestaan ja pienemmällä vauhdilla pystyi hyppäämään. Sitten päästiinkin ehjästi loppusuoralle asti. Siellä eka rima alas. Käskytin, enkä varmaan katsonut koiraa. Sitten viimeisestä hypystä ohi. Musta tuntuu, että yritti oikoa lelulleen, jonka lopulta maaliin päästyämme muisti ihan hyvin. Tää piti korjata pariin kertaan, ennen kuin onnistui.
Kaikkinensa olen kuitenkin ihan tyytyväinen, se olisi voinut olla paljon kamalampaa!
Katsokaa vaikka. Kiitos Markolle videoinnista! (ja kameran palauttamisesta sitten kuitenkin.)
Seuraavaksi Nipsun kanssa agiradalle. Tääkin oli aika helppo kolmosten rata. Tuli vähän tyhmä hylly. Putki 13 numeroitiin rataa rakentaessa niin, että numero oli keskellä ja suu siis vapaavalintainen. Tätä siinä katseltiin ja mietittiin, että vasempaan varmaan kannattaa laittaa, saa paremman linjan aalle. Vasempaan sitten yritin ohjata, mutta Nipsu lipesi jotenkin oikeaan. Katsoin, että lähti sinne päin ja annoin mennä, kun eihän sillä ollut suurempaa merkitystä. Olisin ehkä saanut vielä pelastettua, jos olisin yrittänyt. No, en sitten ollut huomannut, että numero oli juuri ennen tutustumista laitettu sinne vasempaan päähän, eikä suu ollutkaan vapaavalintainen... :( Aina on tottunut siihen, että voi ennen tutustumista opetella estejärjestyksen ja tutustumisessa keskittyä ohjauksiin, mutta näköjään pitää olla tarkempi. Muuten ihan hallittu rata. Puomi oli hidas ja vapautin taas, vaikka tassut oli kontaktilla :( Äh, mulla on joku toimintavamma tämän suhteen. Tedostan, mutta ehdin toimia ennen...
Hyppärille menin molempien kanssa. Vähän enemmän pyöritystä, mutta ei mahdoton. Nipsun kanssa ensin. Alku ihan ok, mutta sitten lipesi lapasesta. Ei tullut mieleenkään, että voisi lähteä hypyltä renkaalle! Sössittiin vielä takaaleikkaukohtakin, joten koko rahalla meni sitten tämä pätkä.
Onneksi oli Tuittu, eikä tarvinnut tehdä neljättä hyllyä. Mummeli liikkui mummeliksi ihan reippaasti ja hyvin meni. Yksi kurvi vähän valahti, mutta ei näytä videolta niin pahalta kuin tuntui. Mutta jestas, että meinasin taas kuolla radan jälkeen...! Luun ohjaaminen hädin tuskin hengästyttää, Nipsun vähän puuskututtaa, mutta Tuitun tsemppaaminen on järjettömän raskasta :D Mutta kivaa oli! Sijoitus oli viides. Kolmas sija ja hyppyserti jäi sekunnin päähän, eikä kärkeenkään ollut ihan mahdottomia.
Kotona pääsi vielä seuraamaan kisojakin. Livestream tarjosi kuin tilauksesta tunnin ilmaista katseluaikaa, joten näin maksien joukkuefinaalin. Se tuntikin mitattiin vähän ranskalaisittain ;)
Kommentit