Tällä viikolla on löysäilty tokoilujen suhteen, mutta tänään käytiin koululla tekemässä jotain.

Muutama pätkä seuraamista, kaikki ilman kainalopalkkaa. Yksi melko kisamainen settikin temmonvaihteluilla ja askelsiirtymillä. Pää pysyi suht tasaisena, mutta joku tässä ärsytti. En oikein osaa edes tarkentaa. Ehkä semmoinen yleinen levottomuus (vaikka teknisesti pysyikin suht tasaisena...), se, että melkein painaa (hipoi) ja se, että melkein valuu liian eteen (ei kertaakaan niin, että olisin huomauttanut).

Äh, ja unohdin taas seurauttaa oikealla enkä tehnyt edes sivutaivutuksia. No, Elina saa oikoa ensi viikolla ;)

Sitten ruudun paikankorjauksia. Aluksi muistuteltiin helpoilla ja näytön kautta. Edestä ja takaa sivuista meni hyvin, mitä nyt välillä piti säätää. Ei siis voi kuitenkaan joka kerta mennä yhtä hyvin, vaan välillä se oikea paikka jotenkin vaan "unohtuu"... (Tuhman koiran tapauksessa se ei välttämättä johdu huonosta muistista.) Vääntöä saatiin aikaiseksi sitten edestä sivusta menosta, joissa jää liian eteen. Siirtyy siis vaan sivusuunnassa. Tein sitten semmoisia, joissa jätin Luun ruutuun keskikohdan etupuolelle ja käskin korjata siitä. Kyllä se sitten jotenkin alkoi sujua. Luulla palaa näissä vaikeissa tosi helposti käämit ja se alkaa äännellä ja säätää (mm. pakittaa ulos ruudusta, "kun on kerta liian edessä, nih!"), joten mulla pitää itsellä olla asenne kohdallaan, että kestän pysyä coolina. Olen kyllä jo aika hyvä :)

Ohjatun merkkiä treenattiin pitkästä aikaa kapuloista luopumisella. Eli heittelin kapulat merkin lähelle ja käskin ensin noutaa. Sitten heitin uudestaan ja lähetin merkille. Ei sentään noutanut, mutta muuten jumitti kapuloissa. Meni kamalalla banaanilla ja jäi merkistä kauas. Moitin ja korjasin oikeaan paikkaan, kunnes alkoi sujua. Välillä heiteltiin ja noudettiin uudestaan.

Sitten kävin viemässä kapulat omille paikoilleen, paitsi syvyyssuunnassa vähän lähemmäksi, ja tehtiin pari hetsausmerkkiä. Ekalla oli lelu merkin takana, mutta Luu meni pokalla keskikapulalle... Seuraavalla sitten ok. Yksi vielä ilman lelua, mutta "kilpajuoksuhetsauksella", se oikein hyvä.

Ohjatun merkki on ollut pitkään ihan hyvä, en tiedä, mikä sen nyt on noin hajottanut. No, tää on tätä. Kaikki, mitä ei treenaa, hajoaa.

Muutama eteentulo ihan lähellä makaamisesta. Näissä on nähtävissä samaa huolimattomuutta kuin kapulan kanssa, joten hinkataan pienessä mittakaavassa etäisyyteen ja suoruuteen tarkkuutta.

Loppuun Luun lempparia, puiden kiertoa. Monikossa siis! Stoppeja pystyi tekemään vain yhteen kohtaan, kun muuten oli niin perusteellisesti hiekoitettua. Keskityttiinkin enemmän siihen, että Luu kiertää A) sen puun ja siihen suuntaan kuin sanotaan B) hiljaa. Kohta B oli haastavampi ja aika monta kertaa sain keskeyttää leikin, ennen kuin kita alkoi pysyä kiinni. Stopit vartaloavulla supereita, ilman ei.