Eilen oli Tonin organisoimat 0-treenit, jossa tehtiin kisamaisesti arvokisatuomarien kuvioita. Nää olis Nipsun kanssa just täydellistä treeniä, mutta koska se ontui ( :( ) viime treenien jälkeen, en tietty voinut treenata sillä. Onneksi vaikuttaa vahvasti siltä, että ontuminen johtui vain pienestä anturan kulumisesta! Se sitten onnistuu aina liirailemaan nuo tassunsa rikki... Treeneihin menin sitten kuitenkin Luun kanssa. Katikin tuli. Naureskeltiin siinä koirien hengatessa vapaana treenikentällä ja lenkillä, että ihan hirveästi häiritsee meininkiä tuo yksi suunnilleen tärppipäiväinen narttu... :D Pidettiin ne kyllä tiiviisti näköpiirissä koko ajan, mutta koirista kukaan ei tainnut muistaa, että Luulla on juoksut.

Tehtiin kahta eri rataa. Koska porukkaa oli vähän ja aikaa riittävästi, ei menyt ihan niin kisamaisesti kuin oli tarkoitus... Luu oli ekalla kierroksella ihan väärässä vireessä. Se ei ole aikoihin ollut noin kamala. Mulla paloi käämitkin pitkästä aikaa. Ilmeisesti kaikki kiltteys kului eiliseen. Rimoja lensi, se ei tullut ohjauksiin eikä keskittynyt esteisiin, vaan tuijotti mua. Kielsi mm. ihan perus-u-putkilähetyksessä ja tuli edessä olevista esteistä ohi. Eka kiekka räävittiin maaliin, kaksi seuraavaa yritystä keskeytin matkalle, kun ei kestänyt hermo.

Ensimmäiset vedot ja hetki pallonheittelyä laskivat ehkä vähän kierroksia ja toisella radalla Luu tuntui paremmalta. Edelleen sählättiin ihan liikaa, mutta saatiin jotain hyviä pätkiäkin aikaiseksi. Niistoissa tuli molemmilla radoilla ihan outo ongelma esiin, sillä kun törkkäsin niistokäden riman yli, Luu lähti päinvastaiseen suuntaan. Näissä ei ole ennen ollut ongelmia, nyt sama toistui ainakin kahdessa kohtaa. Hmmm.

Molemmilla radoilla alut oli taas ihan kaameita. Ekalla piti kääntyä kakkosella 90 astetta. Tein niistolla ja Luu lensi aina selän taakse. Oli sitten vaan pakko jäädä ronkkimaan sitä oikealle puolelle. Meillä ei vaan ole työkalupakissa keinoja selvitä tuommoisesta kohdasta siististi. Tokalla taas ysikympin käännös muurilta putkeen, mutta suoralla lähestymisellä esteelle. Tän tein vastakäännöksellä jarruttamalla heti kutsusta. Ei koskaan jarruttanut, mutta lopulta sain sen tarpeeksi oikeaan suuntaan, jotta osui oikeaan päähän aan alla olevaa putkea... Pitäisi vaan oppia sietämään sitä tunnetta, kun koira lentää ohjauksen yli :D

Ekalla radalla piti sivuirrota keinulla ja puomilla, niillä tuli tietty vinoon. Muuten kontaktit kivoja, tokan radan puomi jopa aika nopsa, kun sai itse vaan vedättää.