Aamupäivällä käytiin pikkukoirien kanssa Tallilla. Nipsu treenasi agilityjuttuja ja Tuittu tokoa.

Nipsteri teki aika paljon keppejä, lähinnä ulkokulmaa. Tein vastaavanlaista kepeillemenoa kuin kisoissa. Otin alkuun pelkkiä lähetyksiä ilman vauhtia. Nipsu haki ensin muutaman kerran väärää puolta. Sen kanssa on treenattu enemmän avokulmaa, joten johtuisiko ihan siitä tuo erehtyminen...? Joka tapauksessa, kun sain sen ymmärtämään, ettei se voi aloittaa ensimmäisen kepin vasemmalta puolen, aloitukset sujuivat lähes poikkeuksetta oikein. Vauhdista putken ja hypyn kautta meni hyvin. Vähän vielä vahvistamista näihin, niin jo alkaa sujua :) Ei se isosta ole ollut kiinni.

Sitten treenattiin ihmisnuolta. Ekaan suuntaan putkelta hypylle, josta 90 astetta putkeen tai puomille. Toiseen suuntaan vastaanotto kahden hypyn takaa ja tiukka käännös viereisen hypyn taakse. Eka meinasi välillä valahtaa, mutta varsinkin toinen tuntui menevän tosi hyvin. Pystyin lähtemään ajoissa liikkeellekin, kun vaan merkkasin hypyn.

Puomin kontaktia tehtiin "putkipyörityksellä". Tämä ei nyt oikein lähtenyt sujumaan, Nipsu oli hidas ja kyttäsi mua. En tiedä, pitäisikö vaan ottaa taas etupalkkaa avuksi ja yrittää häivyttää sitä jotenkin ovelasti. Ärsyttää, kun se ei voi tehdä hyvin ilman targettia (tai mun liikettä).

Putkiin lähettelyä tehtiin vähän joka välissä. Varmemmin se saisi niihin kyllä sujahtaa, liian helposti jääkin kyttäämään, jos vaikka liikun liian aikaisin toiseen suuntaan tai ohjaan vähän huolettomasti. Täytyy vaan tehdä näitä nyt vaikka joka kerta omissa treeneissä. Höntsäiltiin vielä kepeillä ja päissä olevilla putkilla, kun huomasin, että mulla oli kamera mukana ja kokeilin, saisinko videoitua jotain. Ei tullut mitään kovin fiksua, mutta tässä yksi pätkä. Putkilta kepeille loivaan avo- ja umpikulmaan. Molemmat Nipsu haki nätisti ilman apuja. Voisi mennä avokulmaan lujempaa, mutta toisaalta ihan hyvä, että osaa säännöstellä vauhtiaan. Pujotteli myös kiltisti loppuun, vaikka testasin ja aloin käskyttää putkeen kesken keppien :)

Tuittu tokoili Nipsun treenin välissä. Taas pelkkä loppukippopalkka. Tuittu alkaa jo niin tietää, että kaukojen jälkeen kansi aukeaa! :) Tehtiin seuraamista, ruutua, metallinouto, tunnari ja kaukot.

Seuraamisessa jäi taas välillä taakse lusmuamaan, mutta kun en reagoinut, paransi :) Yritän nyt toimia kokeessakin noin ja olla vaan mahdollisimman rentona. Kävelen varmaan yksin sen koko seuruun, mutta sittenpähän kävelen.

Ruudun rakensin kentän tyhjään nurkkaan niin, että pujottelu lähti samalta linjalta kuin vasemmat merkit. Myös putki oli matkalla. Ihan haastava paikka siis, mutta Tuittu yllätti ja oli super! Sukkana sisään ilman mitään näyttöjä! En ottanut loppua, kävin kehumassa ja rapsuttelemassa ruudussa.

Metallinouto taas sillä Tuitulle liian isolla kapulalla. Se kun pitää liian löysästi kiinni, niin kapulan toinen laippa valuu sen poskeen kiinni. Sinnillä se ällötyksen kuitenkin nouti, pää vinossa ja laipan nurkka melkein silmässä... Toivottavasti TamSKilla olisi sääntöjen mukainen kapulavalikoima, aika harvassa kisapaikassa kun on ollut oikeasti pientä kapulaa.

Tunnarissa tein kapuloiden viemisen jälkeen täyskäännöksen, eikä Tuittu meinannut pysyä millään istumassa. Kapuloilla tarkisteli aika pitkään, mutta toi oman. Aika laiskasti. Otin vielä uudestaan tuon alkuhässäkän takia, mutta samaa säätöä edelleen. Huono asenne itse etsimisessäkin, mutta toi kuitenkin oman.

Kaukot taas ihan nätit. Liikkuu sen ehkä puolikkaan mittansa, mutta se mun on vaan pakko hyväksyä. Tekee kuitenkin kaikki vaihdot ns. oikein. Positiivista on kuitenkin jo se, että ylipäätään tekee!

Illemmalla vielä tokoilemaan Luusterin kanssa lähikentälle. Toisessa päässä oli pieniä jalkapalloilijoita ja toisessa pari tulevaisuuden toivoa, jotka viskoivat jotain puunrunkoja alas kalliolta (älkää kysykö.)... Eli häiriötä riitti.

Seuraamista, ensin muutama suora pätkä. Ihan jees. Sitten pidempi pätkä käännöksillä, ilman nameja kädessä. Tämäkin tuntui ihan hyvältä. Kerran kääntyi ihan kunnolla katsomaan niitä pikku metsureita, mutta oli se mustakin aika epäilyttävää touhua.

Sitten maahanmenoa, joka olikin ihan hukassa hetken treenitauon jälkeen... Ei mennyt ei. Aika kauan saatiin hinkata, että alkoi taas sujua.

Luoksetuloa maalinkierrolla. Tuli aika lujaa. Ekalla sanoinkin uuden käskyn lähempänä, mutta pakko oli silti vähän väistää. Toinen ja kolmas olivat hyviä, tuli edelleen lujaa, mutta jarrutti ajoissa. Tuntuu, että Luulle on ihan oikeasti vähän vaikea vielä hahmottaa sitä, missä vaiheessa pitää vetää käkkäristä. Ekallakin se kyllä yritti, mutta pitkäksi olisi mennyt.

Sitten kohtaloa uhmaten seisomisia noiden maahanmenohinkkausten jälkeen. Meni tietenkin ensin maihin, mutta jo seuraavilla toistoilla pysyi pystyssä. Edistystä! Kai näitäkin pitää vaan rohkeasti sekoittaa.

Metallinoutoa maalinkierrolla. Vauhti oli ihan jees, mutta ote luovutusasennossa saisi olla edelleen parempi. Ei kamalasti tykkää siitä pelkästä pitämisestä, vaikka mielellään lähtee kyllä kapulan kanssa rallaamaan.

Ja lopuksi tunnaria. Tajusin, että pakko saada tämä edistymään nurtsivaiheesta, koska kohta tulee lunta... Nyt vein kasan hiekkakentän puolelle ja peitin oman lehdillä. Tein kaksi kertaa. Molemmilla Luu kaarsi ensin nurmikolle asti, mutta palasi sieltä kapuloille. Ekalla kertaa meinasi kahmaista koko väärien kasan suuhunsa, mutta lamppu syttyi viime hetkellä ja nuuskutteli oman piilosta. Toisella oli nenä heti paremmin mukana. Tuodessa puree... Elättelen toiveita, että se tosiaan loppuu varmuuden myötä...? Luovutusasennossa saan sen jo lopettamaan.