Maanantaina koirilla oli fyssaripäivä. Sain onneksi Elinalle peruutusajat näin nopeasti, kun heti Nipsun viikonlopun tahmailujen jälkeen niitä kyselin.

Nipsu olikin tosi jumissa, joten ei se ilmeisesti muuten ollut kipeä. On se sitten hyvä tai huono juttu... Ylimenoalue oli todella jäykkä, samoin se oikea lapa, joka jäkitti myös viime kesänä. Laserin ja voimankäytön avulla Elina sai niitä vähän antamaan periksi. Nipsulle tuleekin tässä muutaman viikon aksatauko, toivotaan että on sitten taas paremmassa kuosissa. Jumppaohjeeksi Nipsu sai oravaistuntaa.

Luu oli paremmassa kunnossa, mutta toki jotain siitäkin. Niska suorastaan rutisi tokojumeista ja lannerangassa oli tiukka paikka olikohan nyt kutosnikamassa. Lihaskireyksiä ei juurikaan ollut, eikä Elina huomannut lihaksissa enää toispuoleisuuttakaan.

Tuittukin pääsi lyhyeen käsittelyyn, sillä se kompuroi juuri aamulla portaissa ja satutti takajalkaansa. Tuitulla on aina varsinkin aamulenkillä tullessa kauhea kiire sisälle syömään, eikä ollut ensimmäinen kerta, kun mummun aistit ja kroppa eivät ihan pysy pään vauhdissa rapussa... Portaiden ja seinän välissä on muutaman sentin rako, ja luulen, että sen takajalka lipsahti sinne ja vääntyi siinä yhteydessä. Se oli hetken kolmijalkainen, mutta käveli nopeasti paremmin. Elina löysi aristuksen polvesta ja ihmetteli myös sen löysyyttä. Polvi sai sitten vähän laseria ja Tuittu oli niin onnellinen, kun häntäkin käsiteltiin. Nyt Tuittu on ollut levossa ja ollaan käyty vain pienet pissalenkit. Tänään se on vielä keventänyt jalkaa, mutta liikkunut välillä jo normaalisti. Toivotaan, että toipuminen jatkuu samansuuntaisena. Elina muuten kehui, että kivasti löytyy mummulta vielä lihaksia :)

Tänään on siis otettu iisisti, mutta illalla käytiin Luun kanssa jäljestämässä. Nyt oli sitten kepit mukana! Ensin oli yksi välipurkki (jonka päälle mun piti laittaa keppi, mutta unohdin), sitten purkki ja keppi ja sitten vielä huvin ja urheilun vuoksi kaksi keppiä ilman purkkeja. Ja loppupurkin kanssa myös yksi keppi. Namitin ekaa suoraa enemmän, muuten lähinnä vain kulmat ja purkeilta/kepeiltä lähdöt.

Melkoista harhailua oli, kaikissa kulmissa oli jotain säätöä ja muutenkin Luu seilasi jonkun verran. Välipurkit löytyivät. Keppiin Luu ei reagoinut, mutta innostui kyllä leikkimään sillä, kun leikitin. Ensimmäisellä pelkällä kepillä bongasi namit, joita oli kepin jälkeen. Leikitin taas kepillä ja kehuin kovasti. Kolmannesta kepistä (ja nameista) mentiin yli, mutta aika päältä, koska näin kepin itse. Sitten oltiin jonkin aikaa ihan hukassa. Luultavasti Luu meni yhdestä kulmasta suoraan yli. Mä en näe siitä yhtään, onko se jäljellä vain ei...! Kovalla tohinalla nuuskuttaa kummassakin tapauksessa. Annoin Luun tehdä työn, estin vaan hihnalla, jos meinasi lähteä ihan huitsin nevadaan. Ja kerran käänsin toiseen suuntaan, kun jäljesti selvästi taaksepäin. Lopulta se löysi jostain kohtaa takaisin jäljelle ja viimeinen suora taidettiin mennä suunnilleen jäljellä. Ainakin loppupurkki löytyi ja Luu osoitti jo jotain kiinnostusta keppiinkin. Mä yllätän itseni aina tuskailemasta, että "nyt tää meni ihan pilalle", kun Luu hukkaa jäljen. Jälkikäteen yritän sitten tolkuttaa itselleni, että ei se haittaa, siitä se koira oppii. Ehkä mäkin opin.