Olipa kivaa! Opettavaista, antoisaa, raskasta, väsyttävää, hysteeristä ja äärettömän hauskaa! Tällä kertaa vietettiin Tending-leirillä Hiidenhelmessä koko neljä päivää torstaista sunnuntaihin. Luulla oli treenejä päivittäin ainakin parit. Hyvin se jaksoi, mutta nyt vaikuttaa ehkä normaalia rauhallisemmalta ;)

Torstai

Meillä ei ollut Luun kanssa torstaiksi mitään ryhmää, joten ilmoittauduttiin sitten omatoimihakuihin. Heti aamuyhdeksäksi siis kohteeseen ja suorilta metsään. (No, vähän myöhästyin.) Jakaannuttiin kahteen ryhmään ja me oltiin Tainan ja Hanna Hoon kanssa kolmistaan. Maasto oli ihan kivaa, vasemmalla suht tasaista ja avointa, oikealla vähän ryteikköisempää. Kokeilin Luun kanssa hajunhakuja nyt ekaa kertaa niin, että hain ensin hajut molemmilta puolilta ja lähetin vasta sitten molemmille. Tarkoitus oli tehdä kaksi paria näin.

Ensimmäinen ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä Taina oli eksyttänyt itsensä kakkospiilon merkille. Hain ensin hajun vasemmalta ja lähdin sitten oikealle. Tuli vaan aika idiootti oli itselle, kun maalimiestä ei vaan löytynyt... Pyörittiin siinä aikamme, mutta Luukin tuntui vaan pyrkivän takaisin sinne toiselle puolelle. Lopulta luovutin ja menin lähettämään vasemmalle. Se meni hyvin. Jäätiin odottamaan metsän puolelle ja Hanna kävi tarkistamassa Tainan sijainnin. Taina siirtyi ykköspiilolle ja mä vielä laiskuuttani yritin lähettää Luun sinne ilman hajunhakua. (Mikä jälkikäteen ajatellen oli käsittämättömän typerää, kun juuri oltiin käyty yhdessä koiran kanssa katsomassa, että siellä ei ole ketään...) No, eihän se reppana tajunnut. Käytiin hakemassa haju uudestaan, ja sitten sujui.

Toisella parilla sitten sama yritys. Ensin haju vasemmalta, sitten oikealta. Oikealla Luun ajatukset olivat ihan selkeästi siellä vasemmalla, eikä se edes yrittänyt bongailla toista äijää. Lopulta hain hajun uudestaan ja näytin sormella pressua, että täälläkin hei olis tämmöinen. Lähetin vielä lähempää, ja nyt meni hyvin. Tämän jälkeen lähetys vasemmalle, joka tosi hyvin! Tämä viimeinen mielikuva siis onneksi toimi, vaikka muuten meni miten meni :)

Asenne maalimiehiä kohtaan oli tosi hyvä, vaikka olivatkin "vieraita". Ei vilkuillut mua ollenkaan, ja namien jälkeen odotti tomerana lelun ilmestymistä. Tainan kanssa repi narupalloakin.

Selvittiin treeneissä ylimääräisistä säädöistä huolimatta tehokkaasti ja pääsin jo hyvissä ajoin ennen lounasta takaisin leiriin. Loppupäivä oli aika leppoisa. Katseltiin tokoa ja agia, käytettiin koiria kävelyllä ja käytiin Punkalaidun Cityssä kaupassa. Agien loputtua tehtiin Luun kanssa laatikkotreeniä puomilla. En laskenut tarkemmin, mutta arviolta joku kolmas- tai neljäsosa tuli mokia. Keppien avokulmaakin treenailtiin.

Illalla tein vielä pienet omatoimitokot. Tehtiin muistaakseni seuraamista, liikkeestä istumista, kaukoja, metallia ja ruutua. Istuminen oli taas tällä kertaa vaikeaa. Hillumisesta onnistui, mutta heti kun tein liikkeenä, jäi seisomaan. Meinasi ihan palaa käämit. Ruudussa meni ekan sivusta sisään, tokan suoraa. Muissa jutuissa ei mitään ihmeellisyyksiä.

Päivä päätettiin tietenkin saunalla ja iltanuotiolla. Notskilla tarkkailtiin savun suuntaa, pidettiin Marjatan esittelykierros ja selvitettiin Tending-koirien tuhmien ja kilttien sukuhaarojen eroja. Selkeä jakohan on vähän hämärtynyt, mutta I-pentujen suhteen tilanne on harvinaisen selvä. Niiden emäkin kun on itse tuhmuuden kuningatar. Tästä lähtien Luu tulee saamaan monet tuhmuutensa anteeksi. Ei se vaan voi mitään sille, että on sattunut syntymään tuhmaan sukuun.

Perjantai

Lyhyiden yöunien jälkeen herättiin reippaina uuteen päivään. Tänään Luulla oli vuorossa aamupäivän agilitytreenit ja iltapäivän tokoilut.

Agia koulutti Kirveskosken Minna. Tehtiin pitkää rataa, Luun tapauksessa luonnollisesti muutaman esteen pätkissä ;) Aikaa riitti kahdelle kierrokselle. Oli kyllä aika monta vaikeaa paikkaa. Heti alussa piti sivuirrottaa putken jälkeen hypylle, minkä tiesin meille tosi vaikeaksi. Se kuitenkin saatiin toimimaan ihan vain palkkaamalla kerran hypyn taakse. Näitä pitäis vaan tehdä.

Putkesta keppien avokulmaan Luu ei vaan pystynyt menemään. Kokeilin olla lähempänä ja kauempana putkelta, mutta ei. Luu vaan ryysi. Aika monta kertaa tätä yritettiin (molemmilla kierroksilla), ja joku yksittäinen onnistuikin. Minnakin todisti, että omalla liikkeelläni en saanut virhettä aikaiseksi, vaan se tuli myös ollessani ihan paikallani.

Keinun jälkeisessä kuviossa piti taas irrottaa ja lähteä pinkomaan persjättöön. Tai alunperin mun piti tehdä koko kohta eri tavalla, mutta kun Minna ehdotti persjättöä, niin lähdin sitten tiedostamatta tekemään sitä ekalla yrityksellä... Tässäkin se irtoaminen oli vaikeaa, kun lähdin aina kääntymään liian aikaisin. Hyvin se sitten meni, kun vaan tein kunnollisen lähetyksen rintama oikeaan suuntaan.

Lopussa oli vielä mulle tosi vaikea takaakierto-päällejuoksu. Jäin aina ohjaamaan liikaa sitä takaakiertoa, vaikka olisi pitänyt vaan ohjata päällejuoksua (jonka senkin tein kyllä ihan väärin). Jotenkin kaaliin ei vaan mennyt se, että maksikoira tosiaan ajautuu sinne takaakiertoon ihan ilmaiseksi, ei sitä olisi tarvinnut sinne saattaa.

Luu liitelee

Iltapäivällä sitten Ansun tokoryhmään. Otin kahdessa erässä. Ekassa metallinoutoa. Näytettiin, testailtiin, kokeiltiin ja mietittiin. Ja saatiinkin uusia vinkkejä tämän treenaamiseen. Todettiin, että ongelma on siinä hetkessä, kun Luu on nostanut kapulan suuhun. Jos annan sille kapulan suuhun, se pitää hyvin. Ja kun se noston jälkeen ottaa hyvän otteen, se pitää sen jälkeen hyvin. Semmoista yritetään nyt varmaan järjestää, että Luulla olisi heti noston jälkeen joku tehtävä, jolloin se joutuisi heti skarppaamaan ja ottamaan hyvän otteen. Lisäksi pitotreeneihin lisätään vaikeutta lähellä tehtävillä teknisemmillä jutuilla. Juokseminen kun sujuu, mutta esim. pyöriminen kapula suussa on paljon vaikeampaa. Näissähän Luu kyllä pitää hyvin, mutta se tehtävän tekeminen tökkii. Se pitää vaan saada tekemään vaikeitakin juttuja, vaikka on kapula suussa. Ja kalisuttelusta huomauttamiseen voisi lisätä muistukseksi sen ota-käskyn. Uskon kyllä, että näillä päästään taas eteenpäin! Ja Ansukin totesi, että ongelma on kyllä tosi pieni, mutta ehkä se periaatteellisista syistä kannattaa korjata. Mulle se on vähän asennekysymys. Kun Luu kerran pystyy pitämään sitä kapulaa hyvällä otteella, niin kyllä sen sitten pitää niin tehdä. Tuhmien suvun edustajan kanssa on pakko olla tiukkis ;)

Toisessa setissä tehtiin liikkeestä istumista. Nyt sitten tietty istui ihan hyvin. Kerran kisamaisesti tehtynä saatiin sitten virhekin aikaiseksi. Tehtiin sitten semmoista, että en katsonut Luuta yhtään (enkä täten antanut apua), ja Ansu sanoi, istuiko. Kun jäi seisomaan, pysähdyin ja annoin uuden käskyn selin Luuhun. En saanut sitä istumaan näin, vaan oli pakko kääntyä. Tätä saatiin ohjeeksi tehdä avustajan kanssa, ilman katseapua. Avuksi voi ottaa pienen rytmin hidastuksen, joka on sitten helpompi häivyttääkin.

Kun aikaa oli vielä hetki, tehtiin seuraamispätkiä. Ansukin oli sitä mieltä, että hihna toimi hyvin, joten sillä mennään. Huomautukseen voisi vaan liittää jonkun sanan/äänen, jota voisi käyttää sitten ilman hihnaakin.

Iltapalan jälkeen käytin vielä agiradalla treenaamassa puomia. Tehtiin myös sitä samaista keppien avokulmaa, kun kukaan ei ollut näkemässä ;) Tai Kati oli, mutta  tuskin Luun tuntien järkyttyy mistään. Puomi meni tosi hyvin! Ihan kuin olisi oikeasti oppinut jotain! Tein lopuksi vauhdista putken ja hypyn kautta itse vierellä juosten ja teki todella hyviä toistoja! Mokia tuli huomattavasti vähemmän kuin eilen.

Kepeistä nyt ei muuta sanottavaa, mutta on se aika sitkeä luupää. Punkee kaikilla voimillaan kakkosväliin, kun vedän sitä niskasta ykkösväliin... Loppuun yksi onnistunut toisto putken kautta lasketaan ehkä erävoitoksi ohjaajalle.

Tuittukin höntsäili radan alkua kepeille asti. Se meni tietty ihan prosti joka kerta, ohjasi sitten miten vaan. Mustassa putkessa sillä kesti taas käsittämättömän kauan. Mikähän siinäkin on?!

Iltanuotiolla rikottiin tänään kaavoja ja porukka kerääntyi ringiksi nuotion etupuolelle. Hmm. Miehiä pyydettiin kyllä siirtämään nuotio ringin keskelle, mutta se jäi toteutumatta. Vaahtokarkkien grillaus onnistui toki näinkin ja neljää sääntöä opiskeltiin ahkerasti. Itse suoriuduin aika hyvin, vain kopitteluvaihe olisi voinut olla parempi.

Lauantai

Seuraavana aamuna herättiin tikkana kymmentä vaille ennen kellon soittoa. Mihin koiranomistaja voisikaan herätä tehokkaammin kuin oksentavaan koiraan...! Luu laattasi. Se vaikutti kuitenkin ihan normaalilta ja hyvinvoivalta, joten uskalsin lähteä hakutreeneihin, johon oltiin edellisenä iltana lupauduttu.

Aloitettiin kuitenkin esineruudulla, jossa mukana olivat myös Hanna Hoo, Taina, Lotta ja Minna. Treeni oli Luulle ihkaensimmäinen. Ja mulle kans :) Valkattiin kaksi esinettä (nahkahanska ja lapsen kangaskenkä) ja vietiin ne Luun kanssa yhdessä yksi kerrallaan. Eka jätettiin n. 30 metriin. Luu oli ihan tietäväisen oloisena tekemässä, ihan kuin olisi yhdistänyt homman hajunhakuihin haussa. Ekalla lähetyksellä se jäi ihmettelemään, mutta kun sanoin uudestaan, että "Missä se esine on?", niin lähti menemään ja tuli hanska suussa takaisin. Toinen vietiin viiteenkymppiin, ja siinä ei mitään ongelmia. Hyvin meni siis, vaikka treenikin oli toki helppo.

Hakumetsään jatkettiin muiden paitsi Hannan kanssa. Oltiin nyt sillä toisella radalla, jossa meni alussa leveitä motocrossiväyliä ristiin rastiin. Pyörittiin siinä aikamme, mutta ei vaan hahmotettu merkkauksia. Löydettiin keskilinjan loppu ja joitain piiloja, mutta varsinkin radan alku jäi hämärän peittoon. Koska kukaan ei ollut tekemässä pitkää treeniä, päätettiin lopulta merkata oma keskilinja ja hyödynnettiin merkkejä vain osittain.

Tehtiin Luun kanssa vain etukulmat. Hajunhaut taas mielikuvina. Hain ensin vasemmalta, joka oli helppoa maastoa, mutta myötätuulessa. Oikealle ylitettiin crossiväylä ja piilo oli korkean penkereen takana. Tältä hain hajun sitten ja lähetin. Ei ongelmia, ja oli hajua hakiessakin paremmin kartalla.

Sen sijaan ei tällä kertaa muistanut sitä ekaa maalimiestä. Siirryin metsän puolelle lähettämään ja lopulta lähti menemään, tosin kevyellä kaarroksella vasemman kautta. Ilmeisesti nenä kuitenkin merkkasi enemmän kuin mielikuva...

Esineruudun takia treenit venyivätkin pidemmiksi, ja kaupassa käynnin jälkeen olin Hiidenhelmessä vasta lähempänä puoli kahta. Äkkiä ruokaa naamariin ja sitten kahdelta alkaviin Satun tokotreeneihin.

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin luoksetuloa. Valitin niitä löysiä stoppeja ja sainkin vahvistusta ajatukselleni, että ongelma lähtee luoksetulon vauhdista. Nyt Luu tulee "ihan kivaa" vauhtia, jolloin ne stopitkin ovat "ihan kivoja". Saatiin vinkkejä jännitteen luomikseksi luoksetuloon, ja sitä lähdetään nyt treenaamaan! Stoppeja tehtiin vain kierroilla, ja nekin olivat ilman vartaloapua nyt ihan surkeita. Pitää vaan hinkata niitä kierroilla ja semmoisilla avuilla, että varmasti pysähtyy hyvin.

Toisella kierroksella katsottiin Luun kaukojen tilannetta. Tähän ei tullut yllättäen mitään ihmekeinoa, lisää vaan tekniikkatreeniä läheltä ja painoa taakse. Peruutteluihin vähän malttia, sillä nyt ainakin tarjoili sitä vähän liikaakin. Peruuttelua mieluummin vasta vaihdon jälkeen ja palkka siitä.

Ruutuakin ehdittiin tehdä. Kävin näyttämässä paikan, että saataisiin kerrasta suora meno. Ja saatiinkin, oikein nätti paikkakin. Toinen lähetys vielä perään ilman näyttöä, hienosti!

Iltapalan jälkeen olin suunnitellut taas puomitreeniä, mutta koska agikentällä oli bongattu päivällä käärme, ei oikeastaan huvittanutkaan... Menin sitten kuuntelemaan Vapun psyykkausluentoa, vaikka se olikin vähän niinkuin kuultu jo. Mielenkiintoistahan se on aina ja kertaus on opintojen äiti. Illalla tuli jo ihmeellisen kylmä, ja luennon aikana oli pakko käydä lisääämässä vaatteita kahteen otteeseen. Piti laittaa pitkät housut ja sukat ennen saunaa, oho!

Saunan jälkeen uskaltauduttiin kuitenkin nuotiolle, vaikka joku väittikin, että käärmeet saalistavat öisin... Lievää vainoharhaisuutta oli ilmassa ja Kati sai kunnon sätkyt, kun hipaisin vahingossa jalalla... Kyyn sijasta Juha grillasi onneksi vaahtokarkkeja ja suklaabanaaneja. Olin kyllä vähän pettynyt, sillä hyvästä mielikuvaharjoittelusta ja henkisestä valmentautumisesta huolimatta selviydyin vaahtokarkista jopa huonommin kuin edellisenä päivänä. Ote oli huono, eikä kopittelusta tullut oikein mitään. No, tie mestariksi on pitkä ja kivinen. Ensi vuonna uusiksi! Ja aina voi iloita siitä, ettei koskaan epäonnistunut niin pahasti kuin Sirke...

Sunnuntai

Viimeisenä päivänä ohjelmassa oli hyppyseminaaria ja agitreenit.

Aamupalan jälkeen heti Vapun luento ja sen jälkeen harjoitukset, joissa Luu oli ekassa ryhmässä. Saatiin hyviä treenivinkkejä jatkoon. Ensin tehtiin perussarjaa viidellä hypyllä, jossa Luu loikkasi lopun, vaikka olin ihan paikallani. Tätä se ei ole tehnyt enää kotonakaan... Hyppytekniikassa ei sinänsä ollut mitään korjattavaa. Tehtiin toistoja sitten niin, että lelu oli vikan riman alla. Näitä pitää vaan tehdä niin, että vaikka apuohjaaja laittelee lelua eri paikkoihin. Tavoittena on, että Luu pitää pään alhaalla lelua odottessaan, jolloin kokoaminen sujuu helpommin. Ja sarjaan monta hyppyä, kuudesta yhdeksään, sillä ongelma tulee nimenomaan vauhdin kasvaessa.

Speed bump voidaan kuulemma jättää pois alusta ja tehdä sarjaan sisäänmenot vauhdista esim. kierron kautta. Tehtiinkin  pari toistoa puunkierrolla ja pari ekan hypyn takaakiertoina. Näissä Luu kesti mun liikkeen paljon paremmin! Ilmeisesti se, että seison paikallani ja lähden liikkumaan on pahempi häiriö kuin jatkuva liike.

Perussarja

Toisella kierroksella katsottiin set pointtia ja sen seurauksena erilaisia treenejä kullekin koiralle. Luu ei set pointilla nostanut kunnolla etuosaansa ja tuli yhden hypyn alikin. Tähän saatiin kotiläksyksi hyppykulmatreeniä. Rima 15 cm, väliin neljä jalkaa ja sitten matala suora tai ruotsalainen okseri (maks. 45 cm). Tätä kokeiltiin, ja hyvin kuulemma alkoi tehdä töitä. Luuhan on nyt ratatreeneissäkin tullut muutaman korkeamman riman ali. Johtunee samasta asiasta, kun ei viitsi/osaa tehdä ihan kunnolla töitä.

Set Point

Hyvältä Luun tekeminen kuulemma näyttää, joten näillä jatketaan!

Vähän harmitti, kun oli aksatkin tänään, eikä ehtinyt jäädä katselemaan muita treenejä. Pikaisen lounastuksen jälkeen suunnattiin Markon kanssa agilitykentälle. Oltiin tasomme mukaisesti penturyhmässä ja tehtiin kivoja pentutreenejä :)

Ensin hyppyneliöllä päällejuoksuja ja välistävetoja. Päällejuoksut toimi aikas hyvin, tein helposti yli kierroksen putkeen. Kerran Luu nappaisi ihan kunnolla käteen, kun palkkasin päällejuoksun kädestä. Onneksi oli sillä kertaa vasen. Tästä tuli kyllä jonkin verran sanomista ja seuraavalla kerralla osui ihan nätisti leluun.

Välistävedot olivat aluksi aika hätäisiä. Luu vähän niinkuin meni ja itse roikuin perässä. Näihin kun tehtiin selkeämpi kropan kääntö kohti koiraa ja pidettiin välillä kädessä ennen hypylle päästöä, saatiin hommaan enemmän ohjaajan hallintaan.

Seuraavaksi tehtiin lyhyttä ratapätkää. Neljä hyppyä melkein suoraan, putken kauempaan päähän ja 90 asteen käännös hypyltä putkeen. Käännöksen tein ensin perinteisesti, johon treenattiin vastaisen käden sijasta jarrutusta pienellä stopilla. Sama tehtiin valssillakin. Se oli ekalla kertaa tosi hyvä, mutta vaan tuurilla, koska kaikki seuraavat yritykset oli huonompia :D

Sitten ehdittiin treenata vielä pari tekniikkaa. Ensin "Garrett-sylkkäriä", joka oli ihan uusi juttu. Logiikka istui kyllä heti omiin ajatuksiin, sylkkäri yhdellä kädellä kun tosiaan on vähän ristiriitainen tähän koiranpuoleisen käden systeemiin. Motorisesti se tuntui tosi vaikealta, mutta onnistuttiin Luun kanssa heti tokalla yrityksellä. Aika monta toistoa pitää varmaan vielä tehdä.

Viimeiseksi "kaukoniistosokkarinkorviketta", joka nimestään huolimatta oli tuttu juttu. En muutenkaan tee niistoja koskaan perinteisesti. Tässä treenissä haettiin vähän sitä etäisyyttä esteeseen, eli yritettiin tehdä ohjaus kauempana. Tää ei onnistunut kerrasta, vaikka olikin periaatteessa tuttu. Mutta parin yrityksen jälkeen ihan hyvin.

Oli kyllä kivat tekniikkatreenit! Ja tuolla porukalla, Markon kouluttaessa, ei voi oikein olla muuta kuin levottoman hauskaa. Ranteita ja reisivaltimoita vedettiin auki, grillikatoksen takana annettiin turpaan ja muuta yhtä hilpeää.

Luu teki vielä muutaman puomin. Nyt tuli taas jokunen mokakin. Aloin myöhemmin miettiä, että onkohan sille helpompi, jos tullaan vauhdista ja liikun koko ajan, kuin noin, että olen paikallani ja lähetän tai kutsun...? Ainakin tällä otannalla siltä vaikuttaa. Jatketaan harjoituksia. Sain Markolta vielä vahvistuksen sille, että "penseä" suhtautuminen virheisiin on ihan ok ja että olen muutenkin edennyt suht oikeaan suuntaan. Edelleen pitää vaan palata siihen pelkkään ylösmenoonkin.

Vielä huoneen siivoaminen, auton pakkaaminen ja hetki viimeisten treenien seuraamista. Ja niin oli leiri 2011 ohi. Samalla hetkellä iski uupumus. Kai sitä jotenkin mitoittaa jaksamisensa tiettyyn aikaan ja treenimäärään, ja kun se on ohi, ei jäljelle jää mitään. Vain tyhjä olo.

Ja nauramisesta kipeät vatsalihakset, palanut iho ja roppakaupalla treenivinkkejä!