Hervannassa on ollut tänä vuonna yllättävän rauhallista tässä vuodenvaihdetta odotellessa. Ainakin muistelisin, että aiemmin pauke on alkanut heti, kun raketit ovat tulleet myyntiin. Nyt ei olla kuultu kuin ihan muutama yksittäinen pamaus eilisen ja tämän päivän aikana.

Koska kotona on nyt pentu, jonka ei haluaisi pelästyvän ilotulitusta, ärsyttää minua se ainainen aikarajoitusten rikkominen entistä enemmän. Haluaisin ulkoilla huomiseen kello kuuteen asti ilman, että tarvitsee pelätä jonkun pamauttavan mitälie kissanpieruja yllättäen selän takana. Se on toki turha toive, mutta omalta osaltani päätin ainakin huomauttaa asiasta jokaiselle isänmaan toivolle, jonka moisista touhuista yllätän, kuin kunnon valistunut kansalainen konsanaan ;) Jos mulla ei ole oikeutta ulkoilla rauhassa, on mulla ainakin oikeus valittaa!

Tuossa pikkuisella iltalenkillä bongasinkin heti kolme teiniä muovikassin kanssa seisoskelemassa. Ja kun ensimmäinen pamaus kuului, muistutin, että tuo ei muuten ole sallittua. Pojat selittelivät, että "no tää yks vaan...", johon vielä selitin tätimäisesti paukkuaroista koirista, joiden kanssa pitää päästä ulkoilemaan. Hah, tehosi ainakin minuutiksi! :D Ja kun tulin pusikonkierroltani takaisin huomasin poikien siirtyneen metsikön puolelle "piiloon"... No, ehkä eivät paukuttele ainakaan meidän lähellämme.

Luu höristi korviaan ensimmäiselle kuulemalleen pamaukselle ja sitten semmoiselle rätinälle, joka tuli jostain semmoisesta maassa palavasta jutusta. Ei kuitenkaan onneksi näyttänyt välittävän äänistä sen kummemmin :) Huominen vietetään kotona kera parin kaverin. Tukena ja turvana Luulla on onneksi myös isosisko Tuittu, joka ei reagoi ilotulituksiin mitenkään päin. Toivottavasti selviämme siis paukkeesta ilman traumoja, vaikka täällä varsin vilkkaassa paikassa asutaankin.