Lähinnä ne jäivät mieleen keskiviikon kisoista. Ulkokisalliset asiat veivät voiton ja keskittyminen olennaiseen oli ihan toivotonta. Ei ole kyllä pitkään aikaan ollut kisaaminen näin vaikeaa.

Lähdin kotoa kamalalla kiireellä, vaikka olinkin ihan hyvissä ajoin. Säädin palkintojen kanssa ja stressasin, että kaikki on varmasti mukana. Join matkalla energiajuomaa ja perillä oli jo vessahätä. Kisapaikalle tilatut bajamajat eivät olleet saapuneet. Great. Äiti oli Nipsun kanssa vähän myöhässä, enkä päässyt lähtemään lämppälenkille niin aikaisin, kuin olisin halunnut.

Rataantutustuminen oli yhdessä erässä, enkä saanut juonesta kiinni edes yhden koiran suunnitelmassa. Inhottavia linjoja kontakteille ja parit kysymysmerkit. No, ei kun radalle, ensin Nipsun kanssa. Muutaman juoksuaskeleen jälkeen alkoi pistää jalkaan. Olin venäyttänyt lievästi reiteni sunnuntaina salibandyssä, mutta se oli tuntunut jo seuraavana päivänä ihan hyvältä. Piti kyllä ottaa ideaaliside varmuuden vuoksi mukaan, mutta unohdin. Tietenkin. Hyllytettiin seiskalle, kun Nipsu luikahti hypyn väärälle puolelle. Otin vielä keinun ja poistuin radalta.

Fiksua olisi ollut jättää seuraavat startit juoksematta, mutta pyh. Menin kysymään, sattuisiko ensiapupakkauksesta löytymään ideaalisidettä. Ei löytynyt, mutta jonkunlainen sideharso kuitenkin. Käärin sen reiden ympärille ja ei kun radalle Tuitun kanssa.

Tuittu lähti vähän jähmeästi, mutta tehtiin ihan hyvää rataa. Kunnes se tuli takaakiertovalssissa hypystä ohi. Tässä vaiheessa mulla petti pokka. Alkoi vaan naurattaa se, että täällä mä juoksen reisi paskana, enkä saa edes tehtyä nollaa Tuitun kanssa. Ja Tuittu vaan huitelee niin onnellisen näköisenä. Hihitellen maaliin, loppu nollana. Tulokseksi vitonen ja yliaikaa.

Sideharsokin vaan purkautui ja seuraavaan kisaan lisäsin pakettiin muutaman kierroksen jesaria. Johan alkoi tukea :D Sain myös Markelta kuusisatasen buranan, kiitos siitä! Edelleen mietin, että voisi olla fiksua olla juoksematta loppuja ratoja. Jostain se ajatus sitten lähti, ja vaihdettiin Kati toiseen starttiin Tuitun ohjaksiin. Nipsun kanssa halusin kuitenkin vielä koittaa, jokaista starttia kun tarvitaan nyt kokemuksen vuoksi.

Hyppärilläkin oli hankalia kohtia. Varsinkin hyppyepäsuora putken kauempaan päähän mennessä. Tuntui, etten ehdi ohjata sitä kummaltakaan puolelta. Olisin lopulta varmaan ehtinyt valitsemallani reitillä, mutta liikkeellelähdössä jalka luisti alta ja pääsin spurttaamaan kuin purkka tukasta. Nipsu meinasi tulla ohi jo pituudesta, mutta haki sen käskytyksellä, ihme! Putkeen en sitten sitä enää saanut. No, kakkoshypyltä oli jo tippunut rima, joten toivo oli menetetty jo aiemmin. Muuten meni ihan näppärästi. Lopussa tein vähän uhkarohkean persjätön putkella, mutta ei tullut ruumiita.

Kati teki Tuitun kanssa tosi näppärän radan! Harmi vaan, että Tuittu tuli ohi kakkoshypystä... Samanlainen homma kuin agiradalla, eli valssi veti sen esteen ohi. Mitäs tää nyt on?! :) Koko radalla tuli tasan yksi nippanappa ihanneaikainen nolla, joten siinä ois ollut vaikka hyppysertisauma. Oli itse asiassa pakko vääntää veistä haavassa ja kellottaa videolta... Sain käsiajalla Tuitulle n. kolme sekuntia nopeamman ajan kuin voittajalla. No, tämmöisiinhän me ollaan molemmat Katin kanssa totuttu :D Tuitulla oli joka tapauksessa kivaa ja se varmasti tiesi olleensa tosi hyvä <3

Jotenkin ehdin touhuta Luunkin kanssa jotain pientä siinä kisojen välissä. Tehtiin seuraamista, eteentuloja, yksi maahanmeno ja kaukoja. Semmoista perussettiä. En mennyt ihan radan viereen, mutta sieltä vähän sivummalta se ei ottanut minkäänlaista häiriötä agiliitäjistä. Eikä tietty lähempää ohikulkijoista.

Semmoiset kisat tällä kertaa. Paremmalla asenteella ensi kerralla! Tuntuu, ettei tässä blogimerkinnässäkään ole päätä eikä häntää, mutta tässä kuitenkin videot. Katsokaa niistä.

Nipsun radat

Tuitun agirata

Tuitun hyppis Katin kanssa