Kati veti eilen treenit Jaakon koulutuksen annilla. Oli kiva päästä kokeilemaan erilaisia ohjauksia, mutta oma viretilani ei ollut ajatustyötä ja keskittymistä vaativaan treeniin ihan kohdallaan. Väsymys ja opiskelustressi painavat päälle ja agilitytouhut menivät vähän huiteluksi. Hauskaa meillä kyllä oli, suorastaan hervotonta ;)

Pätkässä oli 14 estettä ja kulutettiin siihen koko kaksituntinen. Ensin kaikki hinkkasivat ja lopuksi mentiin pätkä vielä uudestaan. Osalla (köh köh) meni se uusintakin ihan vaan hinkkaamiseksi.

Mulle ehdottomasti vaikein oli semmoinen sylivekki-jaakotus -kohta, jossa koira tuli hypylle sivusta ja se olisi pitänyt kierrättää ohjaajan edestä hypylle ja sieltä saman siivekkeen kautta 180 astetta ympäri. Ensinnäkään en meinannut millään muistaa, mihin olin menossa ja pyörin kuin väkkärä Tuitun ollessa mutkaputkessa. Muutenkaan en saanut ajoitusta ja liikettä millään kohdilleen, eikä Tuittu lukenut hyppyä eikä ohjaustani... Lopulta oli pakko tehdä kohta toisinpäin valssilla, että sai edes vähän paremman mielen.

Samaisilla hypyillä tein hienon sylkkäri-layerointikuvion, jossa oli vähän takkuamista sekä sylkkärissä että väliin jäävässä hypyssä ja vielä putken oikean pään valinnassakin. Kaiken mentyä kohdilleen kuitenkin näppärä kuvio.

Lisäksi hinkattiin backlappia. Sekin toimi hienosti, kun sain ohjauksen ja ajoituksen kohdilleen.

"Normaali"tilanteessa olisin varmaan valinnut joka kohtaan erilaisen ohjauksen ja saanut ne todennäköisesti toimimaankin helpommin. Joskus pitää kuitenkin mennä siitä, mistä aita on vähän korkeammalla ja laajentaa skaalaa ;)